Enpä ole pitkään aikaan ommellut hametta. Lyhennellyt vaan vanhoja liian pitkiä. Mutta nytpä tein tarkoituksella pitkän, kun näyttävät maksimittaiset mekotkin olevan muodissa.
Tämä on sellainen ”vartissa valmis” – ompelus. Eikä tarvittu edes saumuria. Sivusauma – siihen jätin halkion – helmapäärme ja vyötärölle kuminauhakuja. Paitsi että ompelin kyllä 4 muotolaskosta, kaksi eteen ja kaksi taakse, nämä ihan summanmutikassa. Muutoin olisi tullut liian paljon ryppyä vyötärölle. Ja kun sain valmiiksi, muistin, että ainiin. Mun hameissa pitää etuosaa lyhentää. Jotenkin se aina laskee alemmaksi kuin takaosa. Vai olikseniin, että takaosa nousee ”jostain syystä”.
Hauska testailla, miten ilme muttuu eriväristen puseroitten kanssa. Vaikka sanoin miehelle kuvaamisvaiheessa, että ”Keskity, ota nyt kunnon kuva!” Niin aika huithapelisti se kuvia napsaisi. Yli puolet meni ”roskiin”. Kyllä se kukista saa hienoja otoksia, mutta….
Tottakai se tässä välissä otti kuvan ja kehui, että hyvin sopii korut rintsikoiden väriin. Mutta en voi julkaista, koska tyttärellä on lupa pitää huolta, ettei rintsikoita näy. Että jotain rajaa sentään. Huomautti jo, kun esittelin rintaliiviostokseni, vaikka kuvasin ne ihan vaan pöydän päällä.
Luulen, että tämän kanssa on kiva työskennellä putiikissa. Väljä, hengittävä, piilottaa säärikarvat. Ja mainosta myynnissä oleville batiikkikankaille, joita taitaa olla jo sen seitsemää erilaista.
Pellavasydämen Mervi