Tuntuu nololta tämän päiväisiä uutisia kuullessaan hehkuttaa omaa onneaan, mutta teen sen silti. Maailmassa on oikeudenmukaisuutta ja me Suomessa saamme olla iloisia, että elämme oikeusvaltiossa. Oho, menipä suureelliseksi…
Olen juuri lähdössä Turkuun, kuten eilen kerroin. Kävin hakemassa postin ja siellä oli kirje Hallinto-oikeudelta. Sydän hakkasi tuhatta ja sataa, sillä en ole vieläkään saanut ortopedini todistusta. Pelkäsin, että hakemukseni on hylätty tai se on rauennut, kun en ole lupaamaani lisäselvitystä toimittanut. Mutta ei. Päinvastoin.
Hallinto-oikeus kumoaa sosiaalilautakunnan tekemän päätöksen. Minulle on myönnettävä henkilökohtaista apua n. 1-2 tuntia päivässä. Eli se määrä, mitä vaadinkin.
Te, jotka olette tätä ”taisteluani” seuranneet, tiedätte, että työssä olen vaikeastivammainen ja saan avustajan, mutta oven toisella puolella – kotona – en olisi, enkä saisi avustajaa. Nyt tämä kummallisuus on kumottu ja minulla on oikeus henkilökohtaiseen avustajaan sekä töissä että kotona.
Kirjoitan tästä lisää, mutta nyt valmistaudun ajamaan Turkuun aurinkoisessa säässä ja aurinkoisella mielellä. Jeeeeee…
Mervi