Osaan valittaa, mutta osaan myös olla kiitollinen ja iloinen. Koska narisen kipujani, yritän vastapainoksi kertoa myös siitä, kun olo on kohtuullisen hyvä – kivuton se ei ole ikinä. Muutamat lähipäivät on ollut mukavia, olen tuntenut oloni hyväksi ja jopa energiseksi.
Vähän arveluttaa tämä hyvä mieli; tuleeko se pelkästään kipujen vähäisyydestä vai siitä, että olen ottanut itseäni niskasta kiinni. Alkoi ärsyttämään, kun koti on aina sikinsokin. Vaikka avustajani eivät kotona työtä teekkään, aina välillä joutuvat jotain sieltä hakemaan tai viemään. Yhtenä päivänä tajusin, että ne eivät ikinä näe meillä siistiä. Peti on AINA petaamatta jne….
Sitten vaan yhtenä aamuna päätin, että nyt muuttuu komento. Se on jokseenkin hankalaa ja tuskallistakin, mutta minäpä vaan sinnittelen, että saan paikat kuntoon aamulla ENNEN putiikin oven avaamista. Toisaalta, ”asiakkaita odotellessa” ehdin toimittaa vaikka mitä kodin puolellakin.
Kyllä nyt on ollut hyvä mieli, kun on siistiä. Olen jopa vähän miettinyt uusia somistuksiakin.
Keittiön pöytä on meillä yksi murheenkryyni – siihen kertyy aina jotain kummallista rompetta. Löysin pienen mustavalkoisen tarjottimen, johon keräsin pöydällä aina olevat kipot. Jospa tämäkin auttaisi pitämään järjestystä yllä?
Tottakai minä tähän ikään mennessä olen käsittänyt syyn siihen, miksi paikat ei pysy järjestyksessä! Yksinkertaisesti siitä syystä, etten laita tavaroita takaisin paikoilleen. Nyt olen taas vähän yrittänyt jämäköityä siinä. Ei saa olla niin kiire, ettei ehdi järjestellä samantien käyttämiään vaatteita, työkaluja, postia, ostoksia jne… Mutta kuten arvata saattaa, tätä ojennusliikettä ei taaskaan kauan kestä.
Mervi
ps. hieman hiertää tuo, kun keittiön pöydällä on montaa ERILAISTA valkoista. Kas, sitten kun yritetään olla siistiä, sitten oltais niin ylettömän tarkkaa että…. ON/OFF