Huiiiiii!
Tänään minulle soitti radiotoimittaja. Huomenna hän tulee tekemään suoran radiohaastattelun Pellavasydämeen. Mikä radio, se jäi siinä tohinassa vähän epäselväksi, Radio Turku ehkä?
On se muuten ihmeellistä, miten nopeasti piuhat toimii ihmiskehossa! Muutamassa sekunnissa alkoi kädet hikoilla ja sydän pamppailla. Hyvin pystyin siinä keskustellessamme kuvittelemaan, miten paljon tuollainen tilanne jännittää.
Aiheena on pellava. Huomennahan on laskiaistiistai ja siihen liittyy loruja pitkistä pellavista.
Aiemmin jo suunnittelin tämän aiheen tiimoilta näyteikkunaa ja etsin netistä näitä laskiaisloruja. Täältä löytyi monta. Uudenkaupungin alueelta löytyi tällaisia ”huutoja”:
Pitki pellavi, pitki pellavi,
semmossi hampui ko halvoi,
semmossi pellavi ko silkei,
semmossi räätiköi ko nurkampäit.
– Hml:n alakouluseminaari, Kalanti 1935
Näin siis toiveteltiin pitkiä pellavia, halon kokoisia hamppuja, lautasen kokoisia nauriita ja pääkalloin kokoisia perunia.
Hampu ku halvoi,
pellavit ku silkei,
naureit ku taltrikei,
perunit ko pääkalloja.
– Lauri Laiho, Pyhäranta 1936
Toisaalta tätä menestystä toivottiin itselle, naapurille sen sijaan ei:
Liu lau laskiaista!
Meille pitkii pellavii ja
naapurille tippuroi, tappuroi!
– Lyyli Nieminen, Vehkalahti 1968Huroo, huroo, huroo.
Pitkiä pellavia.
Tuppurat, tappurat toiseen taloon,
pitkiä pellavia meille.
Hiilet teille, tuhka meille.
– Hilma Sykäri, Hyvinkää 1936
Eteisen pöydälle lähden nyt kokoamaan meidän pellavapöytää. Mitä kaikkea pellavasta on tehty myyntiin. Ehkä muutama vanha pellavapyyhekin näytille?
Kellä Turun radio kuuluu, olkaapa kuulolla aamu yhdeksän tietämissä!
Pellavasydämen Mervi