Tänään mieheni tuli töistä ja sanoi: ”Olet sitten kuulemma kirjoittanut minusta jotain?” Apua, kerkes jo sydän hypätä kurkkuun…. Mutta tottakai se oli kehuja. Joku siellä verotoimistossa siis lukee blogiani – hei vaan sinulle! Olis NIIN KIVA joskus saada vaihtaria, niitä kommentteja. Etenkin tällaiset ”tutut” tuntemattomat. Kerropa, mistä olet löytänyt blogiini – Aarre ei osannut kertoa, että oletko käsityöihmisiä….
Tämän aikaa sitten kokeilemani kuvaharjoitelman nimi on ”aarresydämessä”.
Seuraavaksi tytär tietysti kommentoi, että mitä ihmettä se äiti…
Nykyään et voi valita, koska ajanvarauksen kanssa sairauksistasi. Tosi kiva vastata jossain ihmisvilinässä puhelimeen ja alkaa selittää, minkä takia olet lääkäriaikaa varaamassa. Ihmettelen, miten ihmiset pystyvät kesken työpäivän hoitamaan tuollaisia asioita. Eihän kaikilla työpaikoilla saa edes yksityispuheluja hoitaa. Miten kaupan kassa vastaa puhelimeen kesken asiakkaan palvelemisen? Tänään minunkin asiakkaani joutui odottelemaan, kun en voinut lääkärille ”lyödä luuria korvaan”.
Lääkärini soitti lonkan magneettikuvauksen tuloksista. Lonkka on tiukasti paikallaan, ei ole minkäänlaista irtoamisen merkkiä. Hhyhmhm. Siinä sitä taas ollaan minun 100%:n tietämykseni kanssa. Niin olin varma, että on irti…. Tottakai tämä on upea tilanne ja helpotuksen huokaus. Mutta jostain pitää kuitenkin löytää syy jatkuvaan, sietämättömään kipuun. Tai ainakin parannuskeino, mikä tod.näk. tarkoittaa entistä vahvempaa lääkitystä.
Ihana lääkärini lupasi laittaa kiireellisenä johonkin EMG-tutkimukseen tai mikälienimeltään. Sellainen hermoratatutkimus, missä olen vuosia sitten ollutkin. Neuloja jalkapohjiin ja jotain sähköä… ei ole lääkärinkään mielestä ”kiva” tutkimus.
Mutta. Mitä minä sillä tiedolla teen, että selkä on sökö? Tai että välilevyt on rapistunut? Mihinkään selkäleikkaukseen mene. En.
Mervi