Alkuvuodesta minulla on monta poliklinikkakäyntiä tai tutkimusta. Milloin minkäkin asian vuoksi. Tänään ajoin Tyksiin viimeksi leikatun lonkan magneettikuvaukseen.
Että oli hankala keli aamulla! Jouduin lähtemään jo ennen ylösnousua, mikä minulla tarkoittaa vasta n. klo 9.30. Pimeässä siis harjoittelin tämän talven ensimmäistä talvikeliajoa. Prikulleen ajallaan olin perillä ja pääsin heti sisälle. Olivat kuulemma jo odotelleet, kun kaikki muut ennen minua olivat peruneet aikansa.
Kuvaus oli ohi viidessä minuutissa. Enää se ei ollenkaan hämmentänyt – se lieriöön joutuminen.
Takaisin tullessa poikkesin kudetukussa ja nyt onkin auton peräloosteri täynnä matonkudetta ja vähän virkkauslankaakin.
Lääkäri soittaa kuvauksen tuloksesta. En tiedä, mitä odottaa. Nyt vaan on käynyt niin, ettei SE LONKKA enää juuri kipeä olekaan, vaan nyt on TOINEN LONKKA. Autolla ajo oli loppumatkasta tosi tuskaisaa.
En tiedä, missä kivun alkuperä on, mutta lonkassa se tuntuu ja siitä kipu sädehtii polven taitse nilkkaan. Kun hieron pohjetta, tunnen kivistävän kohdan, joka menee poikki sääriluun ulkoreunalta sisäreunaan. Mikähän siellä menee – lihas, jänne vai hermo?
Tutkin iskiashermotusta. Muuten sopii oireisiini, mutta kivun pitäisi tuntua jalan takapuolella. Minulla se on selkeästi säären etupuolella. Hmmmm…
Näillä mennään. Tästä alkaa minun viikkoni. Vaikka kyllä tänäänkin kävi asiakkaita ovikelloa soittelemassa, mutta minä vaan olin vähän toistaitoinen, kun en saanut aamulla nukkua. Huomenna sitten tulee avustaja tyhjentämään auton ja Katariina kanssani tekemään… inventaariota.
Pellavasydämen Mervi