Ai miten mukavaa! Olisi pitänyt alkaa töihin tai ainakin siivoamaan, mutta minäpä keksinkin, että voin juuri nyt tehdä postauksen. Tämä on niin paljon mukavampaa. Onnekseni tässä pöydän ääressä mun on hyvä istua. Mitä tulee terveystilanteeseen, niin kerron tässä sivulauseessa, että molemmat lonkat on tosi kipeät. Olen seuraillut tilannetta ja todennut, että pelkkä seisominen ei satu lonkkiin. Mutta kävelemään lähteminen on kaikkein kauheinta. Istuminen vääränlaisella tuolilla samoin. Lohdullista on kuitenkin se, että kipu tuntuu molemmissa lonkissa ja vuorotellen – epäjohdonmukaisesti.
Ai miten niin lohdullista? No siksi, että nuo oireet viittaavatkin ehkä selkään, eikä suoranaisesti leikattuihin lonkkiin. Kipu taitaa olla (vaikka mistäs minä sen tiedän?) iskiastyyppistä. Ehkä siis lonkat onkin ihan ok. Olen ottanut takaisin toisenkin kepin ja niin kävellen ei suurempia tuskia ole. Mielialaan tämä on kuitenkin vaikuttanut. – No niin. Juuri näin. Ihan täsmälleen samassa kohdassa istun, äsken ei tuntunut mitään erityistä ja nyt alkoi vihloa vasen lonkka – se aiemmin leikattu. Ihan syyttä suotta tuosta noin vaan. Mutta kyllä minä tuollaiset kivut kestän, kun sentään välillä hellittää.
Mutta pussukoista piti kertomani.
Aikoinaan ostin putiikkiin kukkaron kehyksiä, menin kotiin ja päätin illalla tehdä mallipussukan. Siitä vaan ei tullut mitään. Luovutin ja ostin muualta valmiit pussukat.
Nyt Kansalaisopisto järjesti kangaskukkarokurssin ja sinne minäkin menin. Kurssi kestää vain kolme iltaa ja kaksi niistä on jo takana. Opin kuin opinkin tekemään kehyskukkaron eli nipsukukkaron. Nämä kolme olen saanut aikaiseksi kurssilla:
Tämä on ihan ensimmäinen teelmykseni. Kyllä tuo kehys on ihan suora, vaikka kuvassa näyttääkin vinkuralta. Tässä kukkarossa on vuori. Olen ensin liimannut kehyksen tekstiililiimalla ja sen jälkeen vielä puristellut kehystä kiinni. Ei ihan ensimmäisellä kerralla onnistunut, sillä olin nuuka liiman kanssa. Tein siis liimapaikkauksia ja nyt pysyy, vaikka miten yrittäisi kehystä irti.
Tässä pussukassa olen käyttänyt tuollaista tikkikangasta ja pussukka on vuoriton. Tämän kehyksen voisi kiinnittää myös ompelemalla ja ompelun voisi tehdä vielä valmiiseenkin pussukkaan, mutta saattaa jäädä tekemättä. Tuollaiset pienet klipsutkin kehyksessä on – ilmeisesti ne on sitä varten, että voisi kiinnittää ketjun, jonka saa myös pussukan sisäpuolelle piiloon.
Alapuolella olevassa pellavapussukassa on sensijaan kehys, jossa on kunnon kiinnityslenkit hihnalle. Se on nyt vielä vähän mietinnässä, että laitanko ketjun vai ompelenko hihnan samasta pellavakankaasta. Tähän saattaa tulla vielä joku nappikin koristeeksi.
Onhan näissä aikamoinen näprääminen, mutta ei se nyt niin vaikeaa ollutkaan. Olen joutunut opettelemaan pikkutarkkuutta. Onneksi opettaja vaatii sitä; minähän lintsaan sen kun kerkiän. Yksi kukkaro jo meni piloille, kun en tehnyt ohjeen mukaisesti. Ensi kerralla harjoittelemme vielä tuplakukkaron tekemistä.
Nyt vaan lisää harjoitusta, ehkäpä jouluksi tulee pussukoita myyntiinkin. Ihania kankaita kyllä löytyy.
