Ei, viimeaikoina on omakuvaa julkaistu ihan liikaa, tähän ei siis yhtään.
Vastatessani saamaani kommenttiin tuli tämä mieleen: Onko se lukijan aliarvoioimista, että julkaisee ”altalipan” meneviä kuvia itsestään ja tuotteistaan?
Tiedän, että moni lukija on ollut iloinen postausteni avoimuudesta ja rehellisyydestä. Itse huomaan, että kynnys esim juuri omakuvien julkaisemiseen laskee sitä mukaa, mitä enemmän sitä tekee. Alkuun kun ei edes naamaansa olisi uskaltanut näyttää. Olen tavannut yhä enemmän blogini lukijoita livenä Pellavasydän-putiikissa, enkä enää (joskus alkuun kyllä) tunne itseäni millään lailla noloksi tai anteeksi-pyytäväksi. Olen sitä mitä olen ja seison sanojeni ja myös kuvieni takana.
Silti usein tulee mieleen muutama tuttu bloggaaja, joiden tavoite on ”julkaista niin hyviä kuvia kuin ikinä kykenee”. Joku piikki lihassani siis muistuttaa, että minä en aina edes pyri siihen. Jos ajattelisin noin, tuskin koskaan mitään kirjoittaisin tai kuvaisin. Valokuvaustaitoni on aivan olematon ja kameran tuntemus sitäkin huonompi.
Pohjimmiltaan kysymys lienee kuitenkin impulsiivisuudesta ja haluttomuudesta nähdä vaivaa. Kaiken pitäisi saada nopeasti ja heti, vaikka monessa asiassa olenkin oppinut sietämään keskeneräisyyttä.
Myönnän, että tämä blogi on minulle äärettömän tärkeä ja te lukijat. Ehkä joskus olen yliampuvan innostunut, mutta suonette anteeksi?
Taas saa laittaa kommenttia tulemaan, olen niistä kiitollinen. Ja muuten, jos ei halua nähdä kuviani (ei, ei kukaan ole moittinut, itse vaan pohdin) voi lukea toistakolmattaneljättä blogiani verotuksesta – siellä on harvoin kuvia. Omaa kuvaa ainakaan.
Itsetuntoni sai edes vähän ruokkimista tänään, kun kävimme mieheni kanssa iltatorilla. Eräs tuttu ei meinannut tuntea, olen kuulemma niin NUORTUNUT. Hahhaa!