Vammaispalvelun virkailijoiden käynnin yhteydessä sovittiin, että fysioterapeutti tulee käymään ja arvioimaan, miten kotiamme voitaisiin muuttaa estettömämmäksi. Tämä siksi, että olin hakenut vammaispalvelun mukaisina asunnonmuutostöinä mm. porraskiipijää.
Fysioterapeutti oli minulle ennestään tuttu ja hänelle minun tilanteeni on tuttu.
Kartoitimme apuvälinetilanteeni ja se on ok. Paitsi että yksi apuväline saattaisi vielä olla tarpeen ja avuksi. Kun en kykene keittiötöihin täyspainoisesti – esim. kattilan nostaminen kahdella kädellä on mahdotonta – minulle voisi olla apua korkesta istuimesta, jossa on pyörät alla. Siihen ”istahdetaan” ja sitten jaloilla tönien sen saa liikkeelle. Mielenkiinnolla jään odottamaan.
Sekä liikkeen että kodin puolella on yhteensä 8 kynnystä, jotka fysioterapeutti suositteli poistamaan ja laittamaan tilalle listan.
Nykyäänhän kuljen kotiin liikkeen puolelta. Jotta kulku onnistuisi myös asunnon ulko-ovesta, sinne täytyy tehdä muutoksia. Ulkoportaisiin pitäisi tehdä luiska. Tai oikeastaan koko portaikko on syytä uusia ja siinä yhteydessä tehdä luiska osalle matkaa leveistä portaista.
Nyt minulle tulee lääkinnällisenä apuvälineenä (eri asia kuin vammaispalvelut) porraskiipijä kokeiluun. Tai ensin Tyksin alueellisesta apuvälinelainaamosta tulee toinen fysioterapeutti katsastamaan tilanteen ja ehkä hänellä on kiipijä muassaan. Jos se käy, sitten kiipeminen kolmen kerroksen välillä tapahtuu sillä. Jos se ei onnistu, sitten vammaispalvelu päättää porrashissin hankkimisesta. Se on kuulemma kallis laite, jonka hankkimiseen suhtautui ft epäröiden.
Mutta eihän se niin saa olla. Jos on välttämätön tarve jollekin apuvälineelle, ei hinta saa olla este.
Muistan vanhastaan vammaispalvelulain kouluttajakoulutuksen ajoilta, että palvelusuunnitelman yksi tarkoitus on näyttää kunnalle vammaisten ihmisten palveluiden tarve. Kunnan olisi turha viitata rahojen vähyyteen, jos palvelusuunnitelmissa on kerrottu kunnassa oleva tarve. Nykyään on kuitenkin utopiaa, että jossain kunnassa määrärahoja varattaisiin tarpeen mukaan. Omasta mielestäni esim. minun palvelusuunnitelmani on kuitenkin vain nykyolojen kuvausta, eikä siinä oteta kantaa siihen, mitä mitä todella tarvitsen.
Vielä yhtenä asiana fysioterapeutin kanssa keskustelimme kuntoutuksesta. Minun tapauksessani voisi tulla kysymykseen ostopalveluna vaikkapa 10 kertaa vuodessa avokuntoutusta. Mielestäni se olisi vallan hyvä, sillä se tarkoittaisi kuitenkin melkein joka kuukausi käyntiä jumpparin luona. Olisi joku potkimassa pepulle ja tarkistamassa, että edistystä tapahtuu. Mikään tällainen ei tietysti korvaa omaehtoista liikuntaa ja voimistelua.
Ei hassumpi palaveri. Lopputulosta odotellessa….
Mervi
