Niinhän se kauppa käy: ostat halvalla, niin voit halvalla myydäkin. Tässä kaksi kokemusta siitä, että kaikki ihmiset eivät ymmärrä yrittäjän hinnoittelua.
Tsekkaan monta facebookin kirppari/myynti -sivustoa päivittäin. Ei kun monta kertaa päivässä. Joulun alla löysin useamman, missä myytiin käsitöitä. Eräs harrastaja myi kirjoneulesukkia edullisesti (10 euroa ja postikulut) ja minä ilmoitin ostavani. Oli kaupat jo sovittu, mutta varmistin vielä, että ”eihän sinulla ole mitään sitä vastaan, että myyn nämä käsityöputiikissani”. Siitäpä seurasikin melkoinen viestittelyketju. Myyjä perui kaupat, lupasi taas myydä, perui ja loppujen lopuksi lähetti maksamani summan takaisin.
Hänen mielestään on väärin, että hän myy halvalla ja minä myyn kalliimmalla. Kyllä hän kyseli, että mihin hintaan tulisin myymään, mutta en vastannut siihen mitään. Yritin vaan kertoa, että juuri näin kauppa toimii – ostetaan markalla ja myydään kahdella.
Minä taas ajattelen niin, ettei myyjälle pitäisi olla mitään väliä sillä, mihin käyttöön sukka tulee. Vaikka jäisi käyttämättömänä jonkun kaappiin. Kunhan hän on saanut sen summan, minkä pyysikin. Loppujen lopuksi kyseessä taitaa olla kateus. Kukaan ei saa minun tekemästäni hyötyä. Mutta hyötyyhän sekin ostaja, jonka varpaita ne sukat lämmittää?
 |
| Nämä körttisukat eivät liity tarinaan. |
Toinenkin tapaus liittyy myös osto/myynti – tapahtumaan. Eräs käsityöläinen, jonka tavaroita ostan myyntiin, valittaa melkein joka kerta sitä, että otan niin paljon ”voittoa”. Hänen mielestään minun pitäisi tyytyä pienempään voittoprosenttiin. Kerroin hänelle, että olen kuusi vuotta pitänyt kauppaa, josta en ole koskaan saanut palkkaa, miksi vielä pienentäisin ns. voitto-osuuttani – sehän tuottaisi vaan suuremman tappion.
Sanoin tälle käsityöläiselle samoin: ”Eihän se sinulle tee suvee ei talvee, jos olet kuitenkin omasi saanut?” Mutta hänpä ajattelikin niin, että minun pitäisi myydä halvemmalla, jotta kauppa kävisi paremmin ja hän saisi tehdä enemmän tai siis myydä enemmän….
Niin se taitaa olla, että jokainen ajattelee tiukasti omaa parastaan.
Itsessäni huomaan epäloogisen ajattelun juuri tässä(kin) asiassa. Olen vahvasti sitä mieltä, että käsityöläisen pitää saada kunnon hinta työstään. Mutta sitten kun minä ostan käsityöläiseltä tavaraa myytäväksi, olisikin hienoa, jos sen saisi halvalla. Luulen ajattelevani epäitsekkäästi, että ”sitten asiakaskin saisi sen edullisemmin”.
Mutta itseäni taidan ajatella?
Pellavasydämen Mervi