Muutama ompelu-tilaustyö on jo hetken odottanut inspiraatiota. Nyt niitä ei voi enää siirtää tuonnemmaksi, vaan on aivan pakko tarttua toimeen. Onneksi saatiin henk.koht.avustajan kanssa työhuone raivattua niin, että suurin piirtein tiedän, mitä on missäkin. Järjestyksessä tavarat eivät tokikaan vielä ole.
Tällaiselta työhuone näyttää tarvikepuolen ovelta katsoen. Oikealle jää ovi, josta mennään ”Mervin konttoriin”. Seinille tulee vielä hyllyjä, jotta jatkuvasti käytettävät tarvikkeet olisivat käden ulottuvilla.
Korkkasin työhuoneen perjantai-iltana, kun leikkasin pellavakappaa. Pääsin kokeilemaan ”uutta” leikkuupöytää, mitä minulla ei ole koskaan ennen ollutkaan. Onhan se nyt kätevää, ettei tarvitse keittiössä kankaiden kanssa häärätä.
Mieheni rakensi pöydän kahden pyörillä olevan hyllystön päälle. Näin ollen koko pöytäsysteemi on pyörillä ja siis liikuteltavissa.
Pikkusen liian korkea tuo pöytä on istualtaan työskennellessä, mutta sopiva, kun seisoo. Huomasin hyräileväni tätä tuttua laulua: ”Elämä se on kuin silkkiä vaan – sylillisen tahtoisin kerrallaan. …. huomisen huolta ei minulla ei…
Hetkittäin voin tuntea itseni lähes onnelliseksi. Ainakin onnekkaaksi. Onhan minulla työ, josta pidän ja uudet, toimivat tilat sekä kannustavia asiakkaita.
Pellavasydämen Mervi