Tämän jutun julkaiseminen vähän viivästyi, kun olen tarkka toisten valokuvien esittämisessä. Pyysin luvan ja sain, joten nyt voin näyttää mitä näistä huopalappusistani tulee. Kyseessä on oikein tosi vanha kynnysmaton valmistamistapa. Kengänkorkomatto. Tämä kuva on omista lapuistani:
Näitä palasia valmistuu nopsaan, kunhan ei ole turhan tarkka. Joku toinen ehkä piirtää ja laskee koristelujen paikat, mutta minäpä pistelen vapaalla kädellä. Noh, ainakin neljä lappua tässä kuvassa on väärinpäinkin. Mutta eikös se käsityön kultainen sääntö menekin niin, että nurja puoli pitää olla yhtä siisti kuin päällipuolikin?
Tässä kengänkorot on vain aseteltu tuolin päälle. Mattoa kun tehdään, ne ommellaan vahvalle kankaalle hiukan pituussuunnassa lomittain.
Alunperin – muutamia vuosia sitten – olen nähnyt maton mallin Taito-lehdessä. Juttu oli mielenkiintoinen historiaosuuksineen. Nyt se lehti lienee samassa paikassa, missä keskeneräinen työkin, eli hukassa. Tässä kuitenkin linkki yhdistyksen sivuille. Kuva on napattu myös sieltä, luvan kanssa.
Näyttää siltä, että Taito-yhdistykset ovat elvyttämässä tätä vanhaa käsityöperinnettä ja järjestävät kursseja asian tiimoilta eri puolilla Suomea.
Olen nähnyt myös pyöreitä mattoja tällä tavalla valmistetun. Kuvassa olevien naisten takana näkyy kaksi erilaista tapaa koota matto. Se, mistä yhtäkkiä tähän vuosia sitten aloittamaani ja kesken jättämääni työhön innostuin, on Susun Silmukat -blogin syy. ”Törmäsin” siellä tähän kuvaan: Kuva siis napattu ko. blogista. Tämänkin kuvan julkaisemiseen sain luvan. Ja samalla selvisi se, että tässä onkin kyseessä RAHI, jonka on valmistanut Salon Kansalaisopiston Käsityön suunnittelijaopettaja Mirja Rautiainen
Tässä kengänkorkokirjonta on tehty täyteläisemmäksi kuin näkemissäni malleissa. Sitä paitsi perusmateriaalin väri vaihtelee, kun taas minä työssäni käytän vain samaa rusehtavaa villaa. Näyttäisi siltä, että näistä on koottu tyyny, eikö vain? Ei kun se onkin rahi. Mihinkähän muuhun tätä samaa menetelmää voisi käyttää? Villahameen helma, kassi, talvitakki, mitä vielä?
Oman mattoni (siis sen hukassa olevan) laitoin esille paikallisen museon joulunäyttelyyn, johon minua pyydettiin yhtenä osallistujana kattamaan joulupöytä. Suunnittelin sen teemalla vanhoja käsitöitä. Luulin, että olen sen blogissani esitellyt, mutta eipä näköjään ole. Taitaa kylläkin olla niin, että tuosta näyttelystä on jo niin kauan aikaa (vuosi 2010?) että silloin minulla ei vielä blogia ollutkaan…
Äsken ihmettelin miehelleni, mitä alkaisin tämän jälkeen tehdä…hän ehdotti, että tekisin lisää näitä palasia. Riittäähän noita kynnyksiä – jahka jokaisen edessä on kynnysmatto. Tosi kätevää pyörätuolin kanssa, vai mitä? Tokihan noita voi seinällekin ripustaa. Ehkä kuitenkin keksin jonkun muun yhtä kivan työn, jota on helppo tehdä sängyssä maaten. Vanhoja keskeneräisiä pöytäliinan kirjomuksia löytyisi. Niihin ei koskaan ole aikaa, nyt olisi, mutta iso liina on liian hankala hallittava…
Pellavasydämen Mervi
Ps. Kuka tietää, mitä nuo kirjontapistot on nimeltään?