En ole joka päivä kirjoittanu, kun ei tunnu olevan mitään ”uutta” kerrottavaa. Juuri äsken keskustelin sisareni kanssa puhelimitse ja kerroin hänelle tapahtumia, jotka ovat liian intiimejä täällä kirjoitettavaksi. Tämän hän kuitenkin kehotti kirjoittamaan – jos ei muuta niin ainakin itselleni muistiin.
Vaikka olen paljon ollut sairaalassa, en ole koskaan aiemmin ollut näin ”hoidettava”. Tämän viikkoinen kylpy oli maanantaina. Hoitaja tuli kysymään ”Suostutko siihen, että tehdään se britsillä?” En tiedä, miten se kirjoitetaan, mutta tuolta se kuulostaa. Suostuin, vaikka vähän ihmettelinkin. Ymmärsin, että siinä pesu saadaan huolellisemmin tehtyä. Jotenkin sitä on vaan mieltänyt, että vanhat, hauraat vuodepotilaat sellaisissa kylvetetään. Piti itsesuojelun vuoksi vähän tarkastella lavitsan rakennetta, kun tuli tunne, että kestääkö se. Hyvin kesti!
No siinä minä sitten makaan ”ilkisinmolkisin” toisten pestävänä. Sairaanhoito-opiskelija oli myös mukana. Syrjäsilmällä seurasin opiskelijan reaktiota. Ei tainnut mikään kohta ruumiissani jäädä tarkastelematta! Kieltämättä, onhan siinä komeat arvet eri puolilla… uskon, että voit kuvitella sen tunteen, kun makaat toisen silmien alla etkä voi mitään peittää. ”Vanha” hoitaja teki työnsä, eikä mistään voinut päätellä, että häntä olisi kehoni kiinnostanut. Puhuin tästä kokemuksesta toisen hoitajan kanssa ja hän osasi hyvin vastata: ”Sitten kun on tarpeeksi nähnyt, ei enää ole kiinnostunut”. Niinpä. Ehkä pitäisi nuoren aloittelijan vaan oppia miten se tehdään niin, ettei toinen huomaa.
MERVI