Olin tänään yleissivistämässä itseäni. Kävin kuuntelemassa kaupunginvaltuuston kokousta. Kops, kops ja kops puheenjohtajan nuija kopautteli valmiiksi mietityt päätökset pöytään.
Sitten tuli asia numero 8. Terveystalon myynti. Kaupunginhallitus oli jo päättänyt, että entinen neuvolatalo myydään Mervi ja Aarre Lammiselle, mutta nyt kaupunginvaltuuston piti vielä päättää asiasta.
Menihän se jännittäväksi. Kaksi äänestystä, mutta lopputulos oli se, että TALO ON MEIDÄN.
Pellavasydän herätellään uudelleen henkiin ja sen toiminta laajennetaan KÄSITYÖKESKUKSEKSI.
Tämä 50-luvulla rakennettu neuvolatalo on aivan kaupungin sydämessä, uuden kirkon vieressä ja korttelin päässä edellisestä Pellavasydämen liiketilasta. Rakennuksen matala osa tulee olemaan Pellavasydämen liiketilaa ja tuo korkeampi tulee meidän asunnoksi.
Edessä on mittava remontti. Voin kuvitella, että tästä lähtien meidän elämässä puhutaan ajasta ennen remonttia ja ajasta sen jälkeen. Koskaan emme ole ryhtyneet mihinkään näin suureen operaatioon. Paljon olemme muuttaneet ja muutama seinä tapetoitu, mutta tämä on jotain ihan muuta.
Osaatte varmasti kuvitella, että tästä lähtien juttuni ovat aika lailla täynnä tätä asiaa. Tulen perustamaan uuden blogin remontin seuraamista varten. Tämän katoksen alta, tästä ovesta tullaan Pellavasydämeen ja tällä kuvalla tahdon toivottaa teidät jokaisen seuraamaan meidän uutta elämää. Minkälaiseksi mahtaa tulevaisuus tässä talossa muodostua? ”Tule hyvä kakku, älä tule paha kakku”.