Mahdatko muistaa, kun joulun alla kirjoittelin jännittävää pohdintaa elämästä ja unelmista? Kerroin tuolloin, että meidän perheelle oli tarjoutunut tilaisuus uudenlaiseen ratkaisuun. Emme kauan joutuneet olemaan jännityksessä, sillä asia ratkaistiin, mutta meidän kannaltamme kielteisesti. Kirjoitin tästä pettymyksestä postauksessa ”Pettymyksen sietämisen taito”
Nyt kun asia on jo lähes unohtunut (tyyliin happamia, sanoi kettu pihlajamarjoista) ja asioita järjestellään ihan toisella tavalla – nyt se yhtäkkiä tuodaankin yhdellä puhelinsoitolla uudelleen eteemme!
Elämä ei oikeasti ole suoraviivaista, eikä sitä voi läheskään aina ennakoida!
Nyt meillä on viikonloppu aikaa miettiä, mitä teemme: tartummeko alkuperäiseen tarjoukseen ja lähdemme viemään elämäämme aivan uuteen suuntaan vai sanommeko kylmänrohkeasti ”EI, emme enää ole halukkaita aloittamaan alusta, kun ei se silloin onnistunut.”
Tässä tulee taas niin ilmiselväksi meidän (minun ja puolisoni) erilaiset ajatustapamme. Kommunikointimme saattaa ajoittain olla hankalaa (joskus se on ihan mahdotontakin!) Mieheni miettii ratkaisut aina yksikseen valmiiksi ja kun minä kysyn, hänellä on selkeä vastaus. Minä taas mietin puhuessani – tarvitsen siis toisen ihmisen, joka keskustelee kanssani, siinä keskustellessa asia vahvistuu minulle. Tänään asia oli ihan tuore ja kysyin, mitä ajattelet siitä ja siitä…. Tämä vastaa vähän typertyneenä, ettei hän ole sitä vielä ajatellut. Minä taas ihmettelen moista vastausta ja annan takaisin, että tässähän_sitä_ juuri_ajatellaan! Ajatellaan yhdessä, puhutaan ja samalla ajatellaan ja siinä se ratkaisu muodostuu. Se saattaa olla jopa yksimielinen ratkaisu, kun on yhdessä työstettykin…. siis saattaa olla?
Juuri kun meinasin tänään turhautua. Ensimmäisen kerran huomasin, miten pimeää päivällä on. Olisin vain nukkunut, mutta heräsin kuitenkin klo 15, joten ehdin ihmismäiseen kuntoon, ennenkuin mies tulee kotiin. Tämän päivän kokemuksen jälkeen tuntuu taas kivalta, että on jotain ajateltavaa, haaveiltavaa, unelmoitavaa ja vielä mieluista sellaista. Tällä kertaa pohdinta on erilaista, sillä ratkaisu on vain meidän päätöksestämme kiinni. Kunpa vaan osaamme tehdä joka kannalta oikean ratkaisun!
Jännittävää!
Mervi