helmikuu 2014

Eilen lähdin vähän kiireellä teatteriharkkoihin, en ehtinyt suunnitella mukaanotettavaa käsityötä. Nappasin lähimmän kerän ja puikot mukaani. Tällaiset säärystimet sitten aloitin: Tässä taas näkee, miten jämähdän tuttuun malliin. Nämähän ovat samanlaiset kuin harmaat säärystimet, jotka aiemmin esittelin. Näihin valkoisiin tein kavennuksia joka reikäkerroksella. Jotta saisin vähän elävyyttä pintaan, ajattelin virkata kukkia ja liittää ne sikinsokin säärystimiin. […]

Apua! Minulla on vanha mies – ja olen itsekin melkein vanha. Tällä viikolla mieheni täytti 60 vuotta. Vaikka voinkin vielä lohduttaa itseäni sillä, että tuohon samaan virstanpylvääseen on vielä matkaa, silti tuntuu jotenkin hmmmm…. kiusalliselta. Kolmekymppisenä oli ensimmäinen kriisi ja sitten viisikymppisenä vähän. Ja nyt tämä. Peiliin ei kannattaisi katsoa ollenkaan. Ensiksikin olen alkanut hälyttävästi

Olen koko talven kutonut. Olipa virkistävää ottaa välillä virkkuukoukku käteen. Tämäkin työ on vain sellaista ”ajankulua” ja sopiva syy istahtaa nojatuoliin. Kun ei toimetonna voi telkkaria katsoa. Tässä muuten tosi hyvä kikka saada pysymään lankakerä paikoillaan. Ja tähän purkkiin tein hiukan kellertävästä kalalangasta päällisen. Erittäin yksinkertaisella mallivirkkauksella – ettei tarvitse silmukoita laskea… tulipa kaunis lyhty!

Eikö olekin hassu sanonta. Istuva mekko, istuvat housut… Ne muutamat polvisukat ja säärystimet, mitä olen tänä talvena kutonut, olen tehnyt tasapaksuiksi. Paitsi nämä. Näistä harmaista tein istuvat, kun keksin, miten se tehdään helpolla tavalla. Näitä väänsin teatterin harjoitusten hämäryydessä, joten mallin oli oltava helppo. Näissä kuvissa taas tulee ilmi laiskuuteni. En viitsinyt käydä laittamassa sukkia

Tässä ainekset seuraavaan työhön: 30 metriä vaippakangasta ja punainen pesukoneväri. Tästä tulee teatteripuku ensi kesäksi. Suunnittelimme mahdollisimman keveää – jos kuitenkin tulee hellekesä… Valmis puku värjätään punaiseksi. Siinä tämän viikonlopun tavoite, joten mars, töihin! Ainiin, nyt just tuli mieleen, että vaippakangas varmaankin menee paljon kokoon? Täytyy siis ensin kutistaa, hahaa – taas sain työn siirrettyä

Minä en kiroile. Koskaan. Ison äänen kylläkin päästin tänään, kun kepit taas kerran kaatui ja osui kipeästi varpaaseen. Huomaan, että itku on kurkussa valmiina pääsemään valloilleen, jos alan ajatella asiaa. Nimittäin sitä, että en koskaan pääse noista kepeistä eroon. Asian työstäminen on selvästi kesken. Onkin ollut mielessäni hakeutua jonkinmoiseen sopeutumisvalmennukseen vai kustantaako Kela enää nykyään

En yleensä stailaa kuviani, joten niissä näkyy se, mikä todellisuudessakin. Välillä katson tarkemmin, että mitähän kaikkea taustalla näkyykään…katsojahan saattaa kiinnittää huomionsa johonkin ihan muuhun, kuin mitä minä kuvaan. Näin kävi muutama kuva sitten. Eija kyseli kuvassa näkyvää pöllökangasta. Tässäpä pöllöt pääsevät ihan omaan kuvaansa. Harmi, ettet pääse hypistelemään tätä kangasta. Se on niiiiin ihanan pehmoista.