Muistan että viimeksi käytin kameraani, kun veimme kukat putiikin edustalle. Pois lähtiessä otin niistä kuvat. Sen jälkeen en ole sitä kameraani nähnyt. Tuli mieleen sellainenkin, että olisinko ollut niin pöhkö, että olisin laittanut sen auton katolle, kun änkesin itseäni sisälle? Tai sitten se löytyy täältä mun vielä siivoamattomasta työhuoneestani jostain kolosta, mihin SE EI KUULU.
Kommentissaan joku jo kyselikin, että onko kamera löytynyt. Minä heti iloisena kuvittelemaan, että ”hei, joku KAIPAA mun kuvia!” Mutta ei, niitä ei nyt ole. Vanhoja vain.
Tänään oli ompelupäivä takahuoneessa. Asiakkaita kävi harvakseltaan, joten ehdin pikkupussukoita ja kasseja ompelemaan. Melkein innostuneena. Sitten kävi putiikin jatkamisesta kiinnostunut henkilö. Sähköpostillakin tuli kaksi kyselyä.
Olen tehnyt käsitöitä ”aina”. Virkkausta jo kansakoulusta, sukkien kutomista ja ompelemista teini-iästä asti. Mentyäni naimisiin 18-vuotiaana aloin enemmänkin ommella, lähinnä vaatteita itselleni. Joskus tein jopa samanlaiset ulkotakit itselleni ja miehelleni.
 |
