Nautin vapaapäivästä, vaikka jouduinkin heti aamulla käväisemään verikokeissa – aamuherätykset ovat minulle ”tervanjuontia”. Iltapäivän toinen terveyskeskuskäynti peruuntui, joten ainoa sovittu aikataulu oli nuohoojan käynti puolen päivän aikaan.
Pakotin itseni laatimaan muutaman laskun ja hämmästelin taas itseäni, kun koko ajan yritin siirtää sitäkin hommaa. Tavarat on lähetetty jo viime vuoden puolella, joten yhtään ei olisi enää auttanut viivyttää…
En tiedä, voitko mitenkään ymmärtää sitä iloa, minkä sain pienen pienestä sisustusrupeamasta. Muutamaan vuoteen en ole kotona tehnyt oikeastaan mitään ja hankalaa se on nytkin, mutta olen päättänyt edetä ihan pikkuruisin askelin. Tänään tyhjensin olohuoneen pöydän jouluisista kynttilöistä ym. ja laitoin pöytäliinan ja tällaiset koristeet:
Lainkaan en muista tuollaista pöytäliinaa, olen sen kutonut kansalaisopiston kudontapiirissä. Materiaali on ohutta trikookudetta. Nuo saviesineet olen myös tehnyt kansalaisopistossa. Tuikkualustat on tehty vaahteranlehdellä ja tuossa purkissa on jotain siemenkotia, jotka olen kerännyt ulkomaanmatkalta.
Somistin myös ruokailuhuoneen pöydän. Joululiina pois ja toinen tilalle. Nämä keramiikkakulhot ojennettiin minulle lahjana käydessäni Venäjällä pienessä Mujejärven kylässä. Tyypillistä sikäläistä käsityötä – vai onkohan sittenkin teollisesti valmistettu, en tiedä?
Näistä kuvista voit hyvin päätellä, että sisustusmakuni on hyvin vanhanaikainen. Katselen kyllä oikein mielelläni toisten blogeista ja sisustuslehdistä moderneja ja nuorekkaita sisustuksia, mutta omaan kotiini valitsen kuitenkin tällaista. Nautin katsellessani omien kätteni tuotoksia ja sellaisia kauniita esineitä, joilla on tunnearvoa ja joihin liittyy muistoja. Matkoilta tuotuja esineitä katsellessa ajatus siirtyy Marokkoon, Turkkiin, Gambiaan jne….
Pellavasydämen Mervi