Olipa kiva, kun otitte taas kantaa pohdintoihini. Siis näyteikkunan somistukseen. Olen kyllä ehdottomasti sitä mieltä, että käsityöliikkeeseen kuuluu käsityöt myös ikkunaan, mutta kun tässä tapauksessa ongelmana on valaistus.
Tuo ikkuna, josta viime postauksessa kerroin, näyttää aivan mustalta jopa päivällä, puhumattakaan illasta. Siinä mielessä sitä on turhauttavaa somistaa, kun ei mikään erotu ja kun sitä vielä katsotaan melkein kohtisuoraan ylöspäin, niin mikään ei näytä miltään. Miten olisi viisainta valaista tuo ikkuna?
Huomenna on vapaapäivä ja taidanpa aloittaa sen tutkimalla Tarjoustalon valaistusvaihtoehdot. Puolen päivän aikaan tulee pikku-Mervi meille töihin. Koska osa putiikin varastosta on meillä kotona ja juuri nyt ovat pitkin ja poikin työhuonetta, niin yhden puolikkaan työpäivän (siis sen minun vapaapäiväni) käytämme tämän huoneen siivoamiseen (lue: raivaamiseen).
Kun tämä saadaan tehtyä, meillä onkin tosi siistiä, melkein kuin jouluna. Ja tiedättekö mitä, nyt onkin PYSYNYT PAIKAT SIISTINÄ! Arvaattekin varmaan, minkä vuoksi. Juu-u just niin – en ole tehnyt yhtään mitään. Kyllähän kaikki pysyy tiptop, kun ei TEE mitään.
Juuri äsken kuuntelin kympin uutisissa jostain tutkimuksesta, minkä mukaan suomalaiset kokevat arkensa RASITTAVAKSI. Siis arki on rasittavaa….! Mitäs arjen sitten kuuluisi olla? Ehkä ylireagoin tuohon ajatukseen, kun olimme juuri ennen sitä katselleet ”Täällä pohjantähden alla” nauhalta ja jäin miettimään, miten hirvittävän raskasta ihmisten elämä oli mm. sota-aikaan. Sitä taustaa vasten tuntuu uskomattomalta, jos nykypäivän ihminen valittaa, että arki on rasittavaa.
Helppo mun on sanoa ja toisia moittia. Olen ollut koko päivän yökkäri päällä. Vähän väliä ilmoitin meneväni ”lukemaan kirjaa, mutta ehkä saattaa tulla unikin…” Ei ole ollut tänään rasittavaa, mutta nyt ei olekaan arkipäivä.