Edellisenä iltana pakkasimme auton täpötäyteen ja aamulla 7.30 starttasimme putiikin pihasta kohti Taivassaloa. Perillä olimme puoli tuntia ennen myynnin alkamista. Tällaisella mainoksella tapahtumaa oli mainostettu kaksi kertaa Vakka-Suomen Sanomien etusivulla. Kuvasin mainoksen myyntipaikan ovesta:
Näin heti paikalle saapuessani, että minulle varattuun tilaan on mahdoton saada mieleistäni myyntitilaa väsättyä. Taustalla näkyisi joka tapauksessa epämääräinen kasa kalusteita ja kaiken kruunaa kirkas loistevalo. Tyydyin siis vaan nostelemaan tavarat pöydälle.
Ensin näytti siltä, että asiakkaat ovat kiinnostuneita vain poistovaatteista, joita muilla oli myynnissä. Loppujen lopuksi ”tärpiksi” suunnittelemani toimi kuitenkin toivotulla tavalla. Vaikka valoryijy ja -kranssi eivät päässeet oikeuksiinsa hyvin valaistussa tilassa, kuitenkin niitä tultiin katsomaan lähempää. Kranssin tekeminenhän on erittäin helppoa ja sen demonstroiminen nopeaa. Moni innostui ostamaan tarvikkeet.
Kokonaisuutena tilaisuus oli onnistunut, kokeneemmat myyjät kertoivat, että väkeä oli liikkeellä enemmän kuin yleensä. Tempaus oli hyvin mainostettu, mutta siinä olikin minun pettymykseni. Minulle jäi muistikuva, että maksettavaksi jää vain osuus vuokrasta, joka oli erittäin pieni. Mutta. Kokonaislasku mainoksista oli n. 500 euroa ja se kun jaetaan kuudelle osallistujalle, niin tulihan käynnille hintaa….matkakulut ja myyjän palkka – miinuksellehan tulos rapsahti.
Oli kiva tutustua muihin yrittäjiin ja katsella rauhassa heidän myyntituotteitaan. Inhoan hikipäässä sovittamista pikkuruisissa kopeissa. Nyt se kävi mukavasti. Pikku-Mervi piti sillä aikaa silmällä meidän myyntipöytää. Ehdin hyvin koettaa useampaakin vaatetta, mikä osaltaan aiheutti lisää miinusta tulokseen…. siis se, että päätin myös ostaa…
Seuraavaksi päiväksi tilatut korit ehdin virkata asiakkaita odotellessa.
Näillä tälläisilla tapahtumilla on toki kerrannaisvaikutuksensa. Uskon, että sain uusia asiakkaita myös putiikkiin. Joku näkee toisen tekemän kranssin ja haluaa itselleen sellaisen. Tämä neuvoo putiikkiini ja minä saan taas uusia innokkaita käsityön harrastajia ”koukkuun”. Lisäksi kerroin, että ehkäpä tulen Taivassaloon pitämään paperinarukurssia ja se otettiin innokkaasti vastaan. Eräs rouva jo siellä paikan päällä keräsi ”ennakkoilmoittautumisia”. Se onkin hyvä, sillä nyt minun on PAKKO kurssi järjestää. Huomenna soittelen ja varaan paikan, jossa kurssi pidetään ja sitten yritän keksiä ilmaisen mainoskanavan. Muussa tapauksessa kurssimaksu nousee mielestäni liian isoksi.
Hyvillä mielin päätimme tapahtuman. Mervi oppi neulomaan, pitkä pätkä kaulahuivia tuli valmiiksi. Oli kiva katsoa toisen innokasta oppimista! Puoli tuntia meni taas purkamiseen ja auton pakkaamiseen. Kotimatkalla alkoi hipsutella lunta. Kesärenkaat alla sai minut ajamaan tosi rauhallisesti. Illalla mieheni lähti vaihtamaan renkaita, mutta sepä ei onnistunutkaan. Oli raukka antanut vahingossa minun autoni renkaat myydessään oman autonsa. Nyt nuo jäljelle jääneet Opelin renkaat eivät sopineetkaan Nissaniin.
Seuraava aamu olikin hankala. Yhteistuumin päätimme, että menen taksilla terveyskeskukseen. Minulle oli varattu aika sokerirasitukseen, joten käynti oli pakollinen. Samalla soitin Pirkolle ja pyysin häntä vielä toiseksi päiväksi putiikkiin. Se olikin hyvä ratkaisu, sillä olin aikas kehnossa kunnossa koko päivän.
Lauantaina oli paikallislehdessä yhdistetty Pellavasydämen mainos ja oma vaalimainokseni. Kolmituntinen työpäivä oli ripeä ja mukava.
Tänään on äänestyspäivä ja illalla tietysti hiukan jännitystä ilmassa, kun tuloksia odotellaan. Miten minun käy?
Näin houkuttelin vielä viimeisiä äänestäjiä: http://mervilamminen.blogspot.fi/
Nauttikaahan ihanan aurinkoisesta sunnuntaipäivästä! Täällä lounais-rannikolla ainakin on erittäin ihana ilma.
JA KAIKKI ÄÄNESTÄMÄÄN – TOTTAKAI!
Mervi