Tiistaina Ajttelin matkia bloggaajia, jotka kuvaavat päivän tapahtumat. Ei siitä mitään tullut, kun kamerasta loppui virta. Itselläni sitä sen sijaan ihmeen hyvin riitti. Yleensä en jaksa illalla lähteä mihinkään. Kännykkä herätti klo 8 lääkkeiden ottoon. Jatkoin uniani ja toinen herätys oli 9.30. Kävin suihkussa ja tukka märkänä ja täysin laittamattomana lähdin putiikkiin vain vähän vaille […]
Ei aivan normipäivä Lue lisää »
Eilen ja tänään, eli lauantaina ja sunnuntaina, meillä oli loppuunmyynnin kohokohta. Aikoinaan, kun lopun alkua sunnittelin, juuri näin toivoinkin ja tähän viikonloppuun ajoitin sen. Uudessakaupungissa vietettiin Pytinkien Paris -tapahtumaa, joka taisi onnistua huiman hyvin? Kaupunki kuulemma kuhisi ihmisiä…. En ole vielä kuullut kuulumisia kodeista, jotka ovensa vieraille avasivat, mutta meillä poikenneet olivat erittäin tyytyväisiä näkemäänsä
Loppua kohti tunnelma senkun tiivistyy Lue lisää »
Viisi vuotta yrittäjänä: viisi vuotta sidoksissa aukioloaikoihin, viisi vuotta stressiä, viisi vuotta riittämättömyyden tunnetta, viisi vuotta vailla omaa elämää… Viisi vuotta selvä olemisen tarkoitus, viisi vuotta ilman vapaa-ajan ongelmia, viisi vuotta ihania ihmisiä ympärillä, viisi vuotta tärkeäksi tuntemisen iloa, viisi vuotta onnistumisen tunnetta… Viisi tärkeää vuotta. Nyt ovat melkein ohi nuo viisi vuotta. Tänään tunsin
Tätäkö se vapaus on? Lue lisää »
Aamulla menin töihin laulaen. En kuuntele radiota juurikaan muuten kuin autossa. Mahtoiko vierellä kulkijat kuulla, kun laitoin täysillä soimaan Kari Tapion ”Olen suomalainen”? Lauloin mukana ja fiilis sai ihokarvat nousemaan pystyyn. Tunsin oloni energiseksi. Työpäivä oli rankka ja hikinen. Pirkon kanssa siirsimme kaikki myyntitilissä olevat tavarat takahuoneeseen. Nyt pääsimme vähän arvioimaan suhdetta ja päädyimme siihen,
Nyt kun kivijalkamyymälää aletaan ajaa alas, tulee myös kalustuksen kohtalo selvitettäväksi. Muuten, vieläkin jatko on epävarmaa, sillä yksi vielä miettii… Mutta joka tapauksessa jonkun verran karsintaa on tehtävä. Ensimmäisessä vaiheessa siirrän putiikista kotiin ne, joilla on tunnearvoa tai muuten ovat meille sopivia. Yksi tällaisista on perintöpöytä. Muistan oikein hyvin äitini kotitorpasta enoni pöydän. Eipä sitä
Ihana pöytä, minun mielestäni Lue lisää »