Eilen ja tänään, eli lauantaina ja sunnuntaina, meillä oli loppuunmyynnin kohokohta. Aikoinaan, kun lopun alkua sunnittelin, juuri näin toivoinkin ja tähän viikonloppuun ajoitin sen. Uudessakaupungissa vietettiin Pytinkien Paris -tapahtumaa, joka taisi onnistua huiman hyvin? Kaupunki kuulemma kuhisi ihmisiä…. En ole vielä kuullut kuulumisia kodeista, jotka ovensa vieraille avasivat, mutta meillä poikenneet olivat erittäin tyytyväisiä näkemäänsä ja kuulemaansa. Koteja oli aivan liian paljon yhdessä päivässä kierrettäväksi, mutta jokaiselle taisi olla mieluisia kohteita.
Pellavasydän pääsi mukaan kartalle. Olimme yhtenä julkisista kohteista ja toki sijaintimme torin kulmalla oli eduksi. Meillä ei ollut käytössä vierailijoiden vihkoa, mihin siis yleensä laitetaan jokaisen vierailijan nimi. Ei sitä oikein kaupassa voi pyytää asiakkaita kuittaamaan vierailunsa. Tämän takia emme voi edes varovaista arviota esittää kävijöistä, mutta huisin paljon heitä oli.
Tämä oli samanlaista kuin 4 vuotta sitten Mäyhälänkadulla. Silloin meillä oli muuttomyynti ja myimme samalla lailla sekä tuotteita että rekvisiittaa. Silloin se tuntui aivan uskomattomalta – muistaakseni meillä oli yli 1000 nimensä kirjoittanutta asiakasta.
Onneksi minulla oli taas Pirkko apuna, en olisi missään tapauksessa pärjännyt yksin. Asiakkaita tuli ja meni ihan koko ajan ja kassajono oli jatkuvaa… Aivan huikeaa meidän pienessä maailmassamme!
Eilen meni kaksi tuntia ylitöiksi ja tänäänkin tunti. Mutta ei se haitannut, eikä tuntunut edes rankalta, niin hauskaa oli. Taas saimme kuulla ihania ihastelevia kommentteja ja harmitteluja loppuunmyynnin vuoksi. Ihmettelen itseäni, etten edelleenkään tunne edes haikeutta lopettamisesta. Niin hyvin olen tainnut asiaan sopeutua ja luopumisen tuskan läpikäydä.
Siitä huolimatta, että kauppa kävi huikean hyvin, tuntuu, ettei hyllyt ja pöydät vajene juurikaan. Kummallista. Eilen lisäsimme kaikki kankaat alennukseen. Palakankaat alkaen 3 euroa kilolta ja kaikki pakkakankaat puoleen hintaan.
Tänään pari asiakasta ”pääsivät hajulle” pitsien kätköstäni. Niitä ei ollut vielä, eikä ehkä ollenkaan, tarkoitus laittaa myyntiin. Innostuin sitten käymään kaikki nauhatkin läpi ja nyt ovat nekin myynnissä. Tässä kävi hinnoittelun kanssa vähän köpelösti. Koska on paljolti kyseessä muutaman metrin pätkiä, laitoin ne pieneen muovipussiin ja päälle hinnaksi esim. 1.- /m. Lähes järjestään asiakkaat luulivat, että koko pussin hinta on tuo 1 euro. Harmillista. Yritin auttaa asiaa laittamalla yleisselvityksen, että hinnat ovat /m.
Nyt on olo aika tyhjä. Energiaa ei tunnu olevan jäljellä. Paitsi Pirkolla, joka lähti vielä mustikkametsään, kylään ja uimaan. Ja minä nukkumaan.
Huomenna jatketaan. Emme ole osanneet asiakkaillekaan täsmällisesti kertoa, miten loppuunmyynti etenee. Ensi viikko on enää elokuuta, joten kyllä näyttää siltä, että syyskuussa vielä jatketaan. Kai sitä jaksaa, kun on pakko?
Mervi