Pettymys, mutta ei yllätys. Lähdin tänään Turkuun Tyksiin ja asioille. Luulin käyväni lopputarkastuksessa läpihuutojuttuna ja sitten keskittyväni ostoksiin. Mutta. Minut leikannut lääkäri Mika Junnila oli oma ihana itsensä, mutta uutisensa eivät olleet miellyttäviä. Marraskuussa leikattu lonkka on kuvissa ennallaan ja siis hyvä. Kaksi vuotta kuulemma on ”varoaikaa” että vasta sen jälkeen voidaan huokaista helpotuksesta. Sensijaan […]
Kävin tänään lonkan leikanneen ortopedin luona jälkitarkastuksessa. Ensin ajattelin tehdä Turun reissun omalla autolla, mutta kun säätiedotus lupaili huonoa ajosäätä, tulin toisiin ajatuksiin. Eilinen Turun reissu antoi myös ymmärtää, etten välttämättä saata istua tuota reilua tuntia kivuttomasti. Illalla kymmenen jälkeen soitin Kela-taksin tilauskeskukseen ja tilasin kyydin. Matka meni siis mainiosti, paitsi että puolessavälissä säädin selkämystä
Kävin lokakuun ensimmäisenä päivänä ortopedin luona ja kerroin, että lokakuussa vielä tulen leikkaukseen, muutoin siirtyköön tammikuulle. Kun Tyksistä soitettiin, soittaja tiesi tämän ukaasini. Siltikin hän ehdotti leikkauspäivää 11.11. Ensin ilmoitin, etten tule, mutta pakko oli myöntyä, kun toinen lähes maanitteli. Enkä olisi kyllä kehdannut kieltäytyäkään, kun kuulin millaisia järjestelyjä leikkaussalissa oli jouduttu tekemään. Jonkun toisen
Leikkausta ja lapasia Lue lisää »
Kirjoitan tätä lauantaina 19.7.2014 klo 15.55. Viiden minuutin kuluttua mieheni taluttaa tyttäremme alttarille Skotlannissa. Ainakin näin alunperin sovittiin. En voi puhua asiasta kyyneleittä. Kivut ei nyt ehkä ole yhtä kovat kuin vuonna 1985 kun olin synnyttämässä tätä esikoistani. Paljon kyyneleitä on vuotanut näiden yhteisten vuosiemme aikana. Vaikka viimeiset 10 vuotta olemmekin eläneet erillämme, mikään ei
Vähän jälkeen klo12 minua lähdettiin viemään leikkaussaliin. Valmistelut kesti noin tunnin. Epiduraalin laittaminen oli hankalaa ja kesti jokseenkin kauan. Tuota kautta minulle saadaan kipulääkitys kipupumpun avulla. Spinaalipuudutus hoituikin jo paljon helpommin. Se on se, joka puuduttaa alaruumiin leikkausta varten. Leikkaus kesti klo 13-15. Pyysin saada nukkua, mutta kyllä osan aikaa olin hereilläkin. Erikoista oli, kun
Olen jälleen/vielä elossa ja taas monta kokemusta rikkaampi. Ei ollut häävi reissu – ei sitten niin mitään kivaa – mutta leikkaus onnistui odotusten mukaisesti ja nyt alkaa piiiiiitkä toipuminen. Osasin muuten käyttää uutta puhelintani ja se vielä toimikin sairaalassa. Kyllä oli kiva lukea kommenttejanne – kiitos niistä! Arvatkaa, mikä tässä kuvassa on ihan uutta. Mervi
Viime päivät ovat olleet täynnä sijaistoimintaa. Olisi pitänyt tehdä yhtäsuntoista: järjestellä tavaravuorta, hoidella Pellavasydämen lopputilitykset ja muut paperityöt, selvittää lehtitilaukset ja -laskut ym.ym. enemmän ja vähemmän tärkeää. Mutta minäpä en ole tehnyt mitään noista. Tai makselin minä tänään laskuja. Kumma juttu että niitäkin pitää kerryttää pinoksi ja odotella maksumuistutuksia, ennenkuin voi alkaa maksaa. PAKOTIN itseni
Kävin tänään (kirjoitettu keskiviikkona 4.11.) Tyksissä = Turun Yliopistollinen Keskussairaala. En oikein hahmota Tyksin kokonaisuutta – sitä on niin monessa rakennuksessa eri puolilla kaupunkia. Nyt minun oli määrä mennä T-sairaalaan. Käsittääkseni tämä on ainakin uusittu tai laajennettu, jos ei kokonaan uutta rakentamista. Astuin sisään sillä mielellä, että mites hienoa täällä nyt sitten on. Lehdissä (Turun
Hieno sairaala vai onko? Lue lisää »
Tämä juttu pitää aloittaa kauempaa historiasta. Ihan syntymästä alkaen, vuodesta 1959. Ennen 60-lukua syntyneiden vauvojen lonkkia ei tarkastettu niinkuin sittemmin on tehty. Niinpä minunkin lonkkieni synnynnäinen sijoiltaanmeno ei tullut laitoksella huomioiduksi. Opettelin jo kävelemään, kun huomattiin, ettei se oikein sujunut. Vammalan kunnanlääkäri lähetti lapsen loppujen lopuksi Turun yliopistolliseen keskussairaalaan tutkittavaksi. Kun lonkkavika todettiin, minut lähetettiin
Pakko kertoa, vaikka onkin ihan asian vierestä! Lue lisää »