Hurskastelua, tai niinkuin sanonta kuuluu ”puhuin suulla suuremmalla”. Nimittäin, kun kerroin taannoisista vaateostoksistani. Tässä. Olin kuullut tarinoita epäonnisista kiinankaupoista ja itse päätin ostaa talvitakkini paikallisesta kivijalkamyymälästä. Samalla ostin heräteostoksena neulemekonkin.
Kerroin mukahurskaasti, että ”…eikä ainakaan kukaan kiinalainen lapsi ole minun takkini vuoksi joutunut töihin.”. Arvaat varmaan.
Juu-uh, sekä ostamani takki että neulemekko ovat molemmat MADE IN CHINA.
Sitten tarkistin aiemmin – myös paikallisesta kivijalkaliikkeestä – ostamani Luhta -merkkisen takin valmistusmaan. China. Mutta näinhän se on, merkki saattaa vaikuttaa kotimaiselta, mutta valmistus tapahtuu halpamaissa, kiinassa, indonesiassa, puolassa jne.
Miten olisin toiminut, jos olisin halunnut ostaa kotimaisen valmistajan takin? Olisin ostanut sen ehkä messuilta, jossa pienyrittäjät myyvät itse valmistamiaan vaatteita, tai ollakseni tasan varma, ettei kukaan kärsi minun vaatteitteni vuoksi, ompelen ne itse. Ei taida suomalaisia vaatetehtaita montaa olla. Ulkovaatteille ainakaan?
Tavallisena kuluttajana minun lienee aivan mahdotonta saada selville, millaisissa oloissa Kiinassa tehdyt vaatteeni valmistetaan, kuka ne valmistaa ja miten työntekijöitä kohdellaan. Haluaisin olla tiedostava kuluttaja, ajatella ympäristöystävällisesti ja tehdä kestävän kehityksen valintoja, mutta miten? Se on selvää, että ”wishintyyppisistä halpakaupoista” en tilaa….
Tästä voitaisiin jatkaa ajatusta siihen, että miksi minun käsityönä tekemistäni villapuseroista tai villasukista ei haluttaisi maksaa enemmän kuin mitä ne halpiskaupoissa maksavat. Ja miksi talvitakkeja ei Suomessa valmisteta.
Neulemekko on kyllä kiva.
Pellavasydämen Mervi