Vuosi 2021 tullaan muistamaan. Enimmäkseen ihmiset valittaa ja kauhistelee, pelkää ja tuomitsee. Ehkä olen joustava tai sitten tottunut luopumaan, mutta minulle henkilökohtaisesti mennyt vuosi on ollut ”ihan kiva”. Tai sitten korona ei ole tullut tarpeeksi lähelle.
Vuosi sitten maaliskuussa sain lopulta tehtyä päätöksen putiikin loppuunmyynnistä. Yhden kuukauden myynti olikin päätähuimaava, mutta tulos nolla, koska myytiin puoleen hintaan.
Huhtikuussa oli pakko lomauttaa työntekijä 3 kuukaudeksi, koska asiakkaita ei yhtäkkiä ollutkaan. Avustajani kanssa pyöritimme puotia vajailla aukioloajoilla. Aika kultaa muistot, joten kävin facesta tarkistamassa silloisia fiiliksiä. Ovet oli auki vain 10-13 ja oli päiviä kun vain yksi asiakas kävi.
Juhannuksena pidin koko viikon puodin kiinni ja kokeilimme mieheni kanssa asuntoautoilua. Se oli oikein kivaa ja mieleni virkistyi. Minä, joka mieluusti vietän aikani sisällä, innostuinkin ulkoilmasta!
Heinäkuussa tuli työntekijä takaisin töihin ja minä lampsin lomalle, ensimmäisen kerran 10 vuoden yrittäjyyden aikana. Nautin Kustavin kesämökillä olosta, auringosta ja vapaudesta!
Sisulla opettelin makramee-solmeilun ja hurahdin täysin. Sain paljon iloa oppimiskokemuksesta.
Kuluneen vuoden aikana minulla diagnotisoitu masennus ”hävisi”. Osansa oli varmasti kesälomalla ja uusilla haasteilla. Aloitin pukeutumisneuvoja-koulutuksen, josta olen tykännyt kovin. Olen rohkaistunut katsomaan itseäni valokuvien ja jopa hiukan videoidenkin kautta. Minäkuva on muuttunut kehopositiivisemmaksi.
Vuoden vaihtuessa työntekijäni irtisanoutui ja minun piti päättää, mitä teen puotini kanssa. Lopulta päädyin jatkamaan yritystä, mutta puoliteholla. Ainakin nyt se tuntuu oikealta ratkaisulta. Ovi on auki joka toinen päivä ja silloin minulla on avustaja kanssani. Ilman häntä en tähän pystyisi. Olen kohtalaisen kipeä aina työpäivinä, mutta kestän sen, kun tiedän, että ”huomenna saan huilata”.
Tällaista mielenkiintoa käsitöitä kohtaan ei ole ollut ennen! Kaarrokepuseroita neulotaan vimmatusti. Meillä on asiakkaita riittänyt ja on ollut tosi mukavaa! Selätin oman kirjoneule-pelkoni ja taas itseluottamukseni kohosi sekä samalla tyytyväisyys… on ihanaa, kun pystyy neuvomaan ja opastamaan asiakkaita ammattitaidolla.
Käytämme AINA maskia asiakaskontaktissa ja yritämme pitää vielä turvavälitkin. Aina rahan käsittelyn jälkeen pesemme kädet.
Toki elämäni on helpompaa kuin monen muun, kun ei ole koululaisia huushollissa. Vanhan isäni neuvomisessa suojautumiseen on omat haasteensa. Itse en käy missään, mutta se ei ole ongelma. Puoliso käy ruokakaupassa ja tekee sen erittäin huolellisesti suojautuen.
Jos ei olisi koronaa, olisin ehdottomasti halunnut yhden tai kaksi ulkomaanmatkaa tehdä, mutta sitä en käy itkemään…
Minulla on kaikki hyvin.
Mervi
Ps. Hoksasitko, miksi valitsin nämä kuvat? Koska aurinko.