Vakuutustapaus, joka muutti käsitykseni

Verottaja, Kela, Posti, Vakuutusyhtiö… tahoja, joihin ihmisten luottamus helposti horjuu. Itsekin olen ollut siinä käsityksessä, että vakuutusmaksuja täytyy maksaa, mutta kun jotain tapahtuu, aina löytyy joku pienellä kirjoitettu teksti, jonka mukaan mitään ei korvata.
Tapaus, joka muutti käsitykseni:
Olimme pari viikkoa sitten ryhmämatkalla Virossa ja palasimme Megastar-laivalla illalla Helsinkiin. Söimme – kuten aina – katkarapuleivät kahvin kera ja istuimme niillä sijoillamme koko  matkan ajan. 

Olin kovasti turvoksissa paljosta istumisesta ja laskin sormukseni tarjottimelle. Vaihdoimme viereiseen pöytään istumaan, jotta sain kännykkäni lataukseen. Jossain vaiheessa tarjoilija vei tarjottimet pois. Vasta laivasta lähdettyämme, linja-autossa istuessani huomasin, että sormukset ovat poissa!
Siinä samassa kirjoitin netissä palautteen laivayhtiöön, vaikka arvasin, ettei siellä yöllä kukaan viestejä lue. Kesti jonkun aikaa ja kun ei vastausta tullut, laitoin uuden viestin, mihin sainkin nopeasti vastauksen.

Hei Mervi,
                    Kiitos viestistäsi ja lisätiedoista.

Ensimmäinen viestisi näkyy alimmaisena ja se on otettu käsitettelyyn heti seuraavana päivänä jolloin asiaa on selvitetty laivalla.

Kerrot ensimmäisessä viestissäsi sormuksen kadonneen ja nyt myöhemmässä, että huomasit 3 sormusta kadonneen kun olit poistunut laivasta. Löytötavaralain mukaan jokainen henkilö vastaa itse unohtamistaan tavaroista, ns. löytövelvollisuutta ei varustamolla ole.

(”Hopeasormukseni” -sana ei kerro, kuinka monta sormusta oli: yksi tai kaikki)


Tällaisessa tapauksessa suosittelemme teitä tarkistamaan oman matkavakuutuksen kattavuuden – varustamo ei ole vakuuttanut asiakkaiden matkatavaroiden katoamisia. Ymmärrämme unohduksesta aiheutuneen harmin ja pahoittelemme tapahtunutta, mutta tämä ei kuitenkaan kuulu korvauksemme piiriin.

Ystävällisin terveisin
Leena
ASIAKASSUHTEET

TALLINK SILJA OY

Hei Mervi,
Kiitos palautteestasi.

Oli erittäin ikävä lukea, että jätit hopeasormuksesi tarjottimelle, jonka tarjoilija vei pois.
Tiedustelin asiaa laivalta, niin valitettavasti saamani tiedon mukaan sitä ei ole löytynyt.
Olisi ollut hyvä, että olisitte ilmoittaneet asiasta heti paikan päällä henkilökunnalle, jolloin roskikset olisi voitu tutkia ja etsiä sormusta ennen roskien pakkaamista.

Pyydämme anteeksi ettei tarjoilija ole huomannut sormusta ja vei tarjottimen pois.

Toivottavasti matka sujui muilta osin onnistuneesti.

Aurinkoista viikon jatkoa!

Olin tietysti hirveän pettynyt ja harmissani, mutta harjoittelin ”mielen hallintaa” puhumalla itselleni, että ne ovat vain materiaa. Onnistuin työntämään ikävän tunteen syrjään ja ajattelin, että ostan vaan uudet. Yksi sormus oli oma ostamani Kalevala-sormus ja toinen samalla reissulla ostettu ihka uusi. Kolmannen mieheni oli ostanut joskus 1970-luvulla. Tämä onkin sormuksista ainut, jota ei tavallaan voi korvata, vaikka huuto.netistä ehkä samanlaisen voisikin ostaa.

Tämä on ainut kuva, jonka löysin, missä näkyvät sormukseni.

Soitin  vakuutusyhtiöön, mistä meillä on matkavakuutukset ja tomerasti selitin asioiden kulun. Ällistys oli suuri, kun minulta kysyttiin tilinumero – asia on selvä! Yhdellä puhelinsoitolla saan summan, jonka itse kerroin – olinhan netistä valmiiksi etsinyt sormusten hinnat.

Uskomatonta. Vakuutusyhtiöt siis sittenkin korvaavat jotain.

Sormuksiin liittyi tänään  toinenkin iloinen yllätys. Aikaa sitten hukkasin kauneimman hopeasormukseni kun järjestelimme lankoja hyllyyn, Tiesin, että jossain laatikoista sormukseni on ja päätin odottaa, että se tulee aikanaan vastaan. Tänään Arja otti talvilankoja esille ja sieltähän se putkahti, mun Turkista ostamani lempparisormus.

Iloinen päivä tänään siis. Mervi.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Shopping Cart
Scroll to Top