Minulla on ikäkriisi. Täytän tänä vuonna 60 ja se on aika kamalaa, vaikka olenkin siihen jo tovin totutellut – puhun itsestäni ”vanhana naisena”. Kun en enää ole edes keski-ikäinenkään…
Tässä vaiheessa on jo elämän rajallisuus iskenyt tajuntaan: en ehkä saavutakaan kaikkea sitä, mistä olen uneksinut tai mitä olen tavoitellut?
Aika pateettinen alkuteksti kovin raadolliselle jutulle. Tässä oli tarkoitus vaan todeta, etten ehkä koskaan teekkään niitä monia käsitöitä, mitä olen joskus suunnitellut. TOTTAKAI – paljon vielä kerkiän, mutta kun en oikeastaan viitsi….
Yksi tällainen hassu päähänpisto vuosien varrelta on PUUTYÖT. Jostain syystä sain päähäni, että haluan opetella nikkaroimaan. Muistaakseni idea oli puhtaasti taloudellinen, puodissa kyseltiin puutöiden perään. Mutta oliko silti pakko itse kuvitella tekevänsä? No ei ois ollu. Onhan noita osaavia tekijöitä.
Menin kansalaisopiston naisten puutyökurssille. Lähdin pois, kun en oppinut lukuisista yrityksistä huolimatta laittamaan terää paikalleen poraan. Enkä montaa muutakaan.
Tällä viikolla olemme avustajani kanssa siivoilleet toimistoani. Paljon on heitetty tavaraa pois, kierrätyskeskukseen, paperinkeräykseen ja jätekeräykseen. Hyvin osasi nuori avustajani kuvailla tilanteen, kun näytin jotain vanhaa virsikirjaa ja mietiskelin, että ”pitäisköhän tämä säilyttää? Mutta mitä minä tällä teen?” ”Noh, nyt sinä sitä selailet ja seuraavan kerran joskus vuosien päästä taas selailet…” Niinpä – ei kun pois!
Kirjahyllyssäni on paljon käsityökirjoja, enkä malttanut niistä yhdestäkään luopua. Tämän kirjan kohdalla epäröin… en osaa päättää. Tuskin ikinä enää yritän puutöitä.
Olisitko sinä innostunut? Kirja on aivan uuden veroinen, vaikka sen suomenkielinen painos onkin jo vuodelta 2008. Kaikkia sivuja olen tuskin edes kääntänyt. Muistan, että kirja ei ole mikään halpislöytö, ainakin se on tehty hyvälle paperille.
Jos kiinnostaa, laita minulle sähköpostia.
Onko lukijoissa muista kaltaisiani ”toivonsa menettäneitä”? Tai oikeastaan kysymys on järkiinsä tulemisesta. Kun ei kaikkea kannata yrittää, pitäisi ymmärtää omat rajansa.
Pellavasydämen Mervi