Se pommi jää vielä paljastamatta, koska lisätietoja ei ole herunut. Sen sijaan kerron välillä kivojakin uutisia. Tänään kävivät vammaispalvelun kaksi virkailijaa kotikäynnillä. Tarkoituksena heillä oli selvittää, miten Uudessakaupungissa hoidetaan henkilökohtaisen avustajan työ.
Kunnissa toimitaan hyvinkin eri tavoilla, kun myönnetään vammaiselle henkilökohtainen avustaja. Toivottavasti osaan tähän nyt kohtalaisen oikein kertoa aamulla kuulemani. Lisäys myöhemmin: Heti kävi ilmi, että mahdollisesti tässä selitelmässäni on virheitä… tarkistutan tekstin meillä käyneellä virkailijalla ja oikaisen kirjoittamani virheet, mikäli niitä tässä tekstissä on.
Meillä homma hoidetaan joko palvelusetelillä tai työnantajasysteemillä.
Palvelusetelillä homma toimii ilman vammaisen omaa panosta. Mutta hän voi olla myös työnantajan roolissa, jolloin voi itse valita työntekijän. Työnantaja – lähtökohtainen voi olla myös sellainen, että Lihastautiliiton ylläpitämä avustajakeskus hoitaa palkanmaksuun liittyvät rutiinit, mutta vammainen voi itse valita työntekijän. Halutessaan hän voi hoitaa myös ihan itse kaikki työnantajan velvoitteet.
Kerroin, että osaisin kyllä toimia työnantajana, olen maksanut palkkaa jne. mutta tällä hetkellä en koe, että resurssini riittäisivät moiseen työrupeamaan ja vastuuseen. Valitsin siis palveluseteli-vaihtoehdon. Tällöin minulle tulee avustaja joko Avitasta tai Vakka-Suomen Hoitopalvelut -nimisestä yrityksestä. Ensiksi asiaa selvitetään Avitan kanssa. Tämä on tuttu yksityinen yritys niiltä ajoilta, kun isäni toimi äitini omaishoitajana. Ehkä heikkous tässä systeemissä on henkilökunnan vaihtuvuus. Sieltä tulee kuka milloinkin. Tässä vaiheessa ainakaan en koe sitä ongelmaksi, mutta sen näkee sitten myöhemmin. Systeemiä voi kuulemma myöhemmin myös vaihtaa.
Henkilökohtaisesta avustajasta minulle tulee siis myönteinen päätös ja mahdollisesti jo piankin alan saada tätä palvelua. Avustaja tekee muutaman tunnin meillä kotona kodinhoitotehtäviä joka toinen päivä ja liikkeessä muutaman tunnin neljänä päivänä viikossa. Työtehtävät on tarkkaan selvitetty. Hän toimii myös avustajana esim. asiointireissuilla, lykkelee minua kaupungilla jne.
Tenttasin virkailijoita saamastani kielteisestä päätöksestä kuljetuspalveluihin, eli taksiseteliin. Kysyin, minkälainen ehdotus heillä olisi liikkumiselleni. Eihän sitä vastausta tietenkään löytynyt. Yhdessä totesimme, että jos tulipalo sattuisi, tänne palaisin sisälle, kun en ulos pääse – huikauheaa! Toinen virkailijoista totesikin, että kyllä yksi ulospääsytie pitää olla sellainen, että pääsen omatoimisesti ulos.
Vastauksena tähän vammaispalvelut tuottaa minulle rampin, jota pitkin pääsen ulos itsenäisesti. Tästä pitää vielä tehdä hakemus ja he sitten ottavat yhteyttä heille tuttuun ja luotettavaan rakennusfirmaan, joka sen tekee. Tuskin jaksan odottaa!
Jouduin kiihtymään kysellessäni, miten lasketaan valitusaika kielteisestä päätöksestä. Minulle ei riitä, että joku heilllä laskee ”oletetun päivän, koska olen saanut päätöksen”. Tivasin sitä oletusta ja loppujen lopuksi olivat kanssani samaa mieltä – mitä hallintolaki sanoo – että jos ei muuta mainita, niin tiedoksisaantipäivä on 7. päivä lähetyspäivästä. Viikonlopun aikana meidän on yhdessä mieheni kanssa se valitus väsättävä. Minä tunteella ja hän lakia lukien. Siitä varmaan hyvä tulee.
Mervi