Tänään nukkumaan mennessäni tiedän jo, mihin suuntaan loppuelämäni lähtee kulkemaan. Jänskättää!
Onnellisimmillaan saamme alkaa todenteolla puuhaamaan muutosta – pahimmillaan koko homma kaatuu. Kuka tai mikä mut silloin pitää pystyssä? Ja näiden ääripäiden välille jää vielä se vaihtoehto, että päätös pitkittyy ja sekin olisi kidutusta…
Apua, mie romahan!
Mervi
Post navigation
Sinua voisi kiinnostaa myös:
Yrittäjälle on tärkeää saada palautetta. Ainakin sen pitäisi olla tärkeää. Monet ymmärtävät sen ja…
Lue lisää »
Hello to all my readers outside Finland!I can see from statistics that I have…
Lue lisää »
Väsyttää. Aina.Nukkuisin aina.Nukunkin usein. En tiedä kumpi on oikeampi diagnoosi, depressio vai saamattomuus. Viikonloppuna…
Lue lisää »
Otsikkoa miettiessäni tuli mieleen Susannan lanseeraama termi ”enkelöinti” postaukseni kommenttina (linkki). Ollaan enkeleitä toisillemme…
Lue lisää »
Tässä muutamia asetelmia, joita olemme viime päivinä tehneet tai muutelleet tai siirrelleet… Pikku-Mervi (siis…
Lue lisää »
Pellavasydän-putiikin sukat on nyt järjestetty. Jokainen sukkapari – ja niitä on paaaaljon – on…
Lue lisää »
Kuten olen jo kertonutkin, minä olen meidän perheen turhake. En ole hyödyksi kotona. Ainakaan…
Lue lisää »
Ei, en todellakaan ole ottanut tavaksi esitellä sunnuntaiasujani, vaikka sen nyt toistamiseen teenkin. Tyttäreni…
Lue lisää »
eri kokoisia mukeja Kesällä jo minulle tarjottiin tällaista emaliastiasarjaa myyntiin. En osannut päättää,…
Lue lisää »
