Ei tullut rokkimimmiä kuitenkaan..

Sitten KUN olen laihtunut, ostan mustan nahkaisen Biker-takin, laitan hiukset pystyyn ja muutun rokkimimmiksi. Saappaat mulla onkin jo… No ei vaiskaan – ei vois kauempaa hakea uutta identiteettiä. Mitään rokkia ikinä…not. 

Kenkäongelmani saattaa olla jo tuttu asia. En saa mitään saapikkaita jalkaan, en nauhallisia enkä tarrallisia kenkiä. Olen pelännyt talven tuloa, sitä aikaa, kun ei enää kävelykengillä pärjää. Nyt se lumi tuli, mutta ei hätää, minullapa on varrelliset saapikkaat!

Kirjoitin uusista saapikkaistani – ostoksestani –  jo marraskuussa. Ostin sian säkissä ja joudin pettymään, sillä en saanut muutoin niin kivoja saappaita jalkaani. Mutta, mutta… minäpä taas käytin paikallisen pienyrittäjän palveluja ja vein kengät joulun edellä suutariin.

Ideana oli tehdä varsiin lisälenkit, joista saisin jollain apuvälineellä – vaikkapa vain narulla – vedettyä turhan tiukat saappaat jalkaan.Tässä saappaat ennen suutarointia.

(Laitoin kuvat nyt taas pieninä, kun niitä on niin paljon)

Tällaiset lenkit niihin laitettiin: 
Sitten ei kun saappaat jalkaan – lisänä kuvitelma, että polvisukat jäisi näkyviin.
Juuri ja juuri yletän uusiin lenkkeihin.
Ääähh, puuuh

Mikä on, kun ei mene? Yritetääs toista kautta…

Ei sekään luonnista. Siispä otetaan apuväline käyttöön. Matonkudetta lenkkeihin.

Eikä silti mene. Plääh! Äkkiä pois ja sukat kans.

Doddih! Paljaaseen jalkaan sujahtaa melko helposti. Onpa kivat. Vasen jalka (joka vain kulkee mukana) on numeroa pienempi, joten se tuntuu oikeinkin hyvältä. Oikea kenkä sensijaan pikkuisen puristaa, mutta eiköhän se väljene?

Sitten vielä kokopotretti. Ylläni on uusi, facebookin Isosisko-kirppikseltä ostettu käyttämätön tunika, 
jossa on läpikuultava päälliosa.

Suutarin laittamat lenkit ovat kuin olisivat aina olleet siinä.

Ostin eilen Anna-lehden. 
Valitsin sen kaikista lehdistä, koska kannessa oli otsikko ”Irti kamerakammosta”. 
Inhoan ihan hirveästi poseeraamista, enkä yleensä onnistukaan kuvissa. 
Näitä kuvia otettaessa tuli kylläkin tunne, että kuvaaja, tyttäreni Mirva, enemmänkin ujosteli. 
Ei ollenkaan meinannut ymmärtää että IHAN OIKEASTI tuollaisia kuvia otetaan!

Mutta ei minusta rokkimimmiä saa tekemälläkään ja miksi pitäisikään?
Mervi

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Shopping Cart
Scroll to Top