Joku sentään saa jotain valmistakin aikaiseksi

Keskustelin eilen tyttäreni kanssa itsekurista – ja sen puutteesta. Kaiken löpinän lomassa pohdiskelin sitäkin, voiko tuollainen ”pahe” olla sukuvika. Kertailin mielessäni, miten koko lapsuusperheeni näyttäytyy minulle monin tavoin tavoiltaan lepsuna.

Niin minä kuin meillä muutkin jättävät tekemiset viime tinkaan ja aina on sitten seurauksena kova häslinki. Itskurin puute näkyy myös ylipainona. Kaikilla meillä. Kolmas seuraus on sekin ikävä: opiskelut jäävät puolitiehen. Ihan totta – sekin on meillä sukuvika!

Onneksi on sentään poikkeuksiakin. Olin eilen Turussa samaisen tyttäreni valmistujaisjuhlassa. Opintonsa hän kylläkin sai jo hiukan aiemmin syksyllä päätökseen, mutta eilen sitten juhlittiin virallisesti näiden tradenomien, mutta myös erialojen insinöörien, kirjastotätien, bioalan ja mitämuuta valmistumista.

Tyttäreni on nyt siis valmis taloushallinnon tradenomi Turun ammattikorkeakoulusta.

Ja stipendinkin hän sai. Saahan äitikin olla vähän ylpeä?

Siis kyllähän minäkin sen merkonomin tutkinnon sain tentittyä, mutta ne matemaattiset korkeakouluopinnot, ne jäivät kesken. Viisi vuotta ja pieni ponnistus olisi vielä tarvittu, mutta kun ei sitä nuorena ymmärrä. Ei se enää juurikaan vaivaa, mutta koko elämän ajan on ollut sellainen ylimääräinen harmistus.

Ihan pieni kurkistus Turun jouluun tehtiin samalla reissulla. Minun mielestäni tämä valaistu puu on hieno.

Stockmannilla kävimme pikaisesti. Ihastuin, kun huomasin, että vielä sentään näyteikkunoihin satsataan. Iiiiso ikkuna on somistettu lumoavaksi eläinten talvimaisemaksi. Kyllä sen ikkunan edessä lapsiperheitä olikin!

Paluumatkalla kotiin keskustelimme työelämästä. Autossa on niin mainio keskustella – tai käyttää tilaisuus yksinpuheluun. Tyttärelläni on työnhaku edessä. Olin itsekin hämmästynyt, kun kertoilin millaisia työsuhteita isällään ja minulla on ollut. Aika paljon on tehty ”hanttihommia” eli ei-ammattiavastaavia. Minun nuoruudessani ei ollut työnsaanti noin hankalaa kuin nykyään, mutta silloin myös suostuttiin tekemään lähes ”ihan mitä vaan”. Työ saattoi olla tylsää tai huonopalkkaista, mutta sitä vaan tehtiin…

Tällaisia pohdintoja.

Vielä on muutama tunti aikaa vastata oikealla olevaan kyselyyn. Kiitos kaikille jo vastanneille!

Mervi

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Shopping Cart
Scroll to Top