Aamulla menin töihin laulaen. En kuuntele radiota juurikaan muuten kuin autossa. Mahtoiko vierellä kulkijat kuulla, kun laitoin täysillä soimaan Kari Tapion ”Olen suomalainen”? Lauloin mukana ja fiilis sai ihokarvat nousemaan pystyyn. Tunsin oloni energiseksi.
Työpäivä oli rankka ja hikinen. Pirkon kanssa siirsimme kaikki myyntitilissä olevat tavarat takahuoneeseen. Nyt pääsimme vähän arvioimaan suhdetta ja päädyimme siihen, että kyllä minun omia tuotteitani on enemmän kuin puolet valikoimasta. Mutta nyt siis tarjolla on lähestulkoon pelkästään Pellavasydämen omia tuotteita.
Lajittelimme sisustus- ja lahjatavarat 5, 10, 15 ja 20 euron pöytiin. Lisäksi meillä on 1,2,3 ja 7 euron hyllyt. Vain pieni osa jäi normaalihintaisiksi. Sen sijaan kaikki asusteet, villasukat, myssyt, huivit ja pellavatunikat ovat vielä alentamattomia. Käsityötarvikkeet alennamme vasta myöhemmin.
Olen erittäin tyytyväinen tämän päivän tulokseen. Pirkko myönsi tuntevansa vähän enemmän kuin vähän haikeutta lopun edessä. Itse olen jo niin paljon työstänyt tätä asiaa ja mielessäni suunnitellut loppuunmyynnin toteuttamista, etten oikeastaan ”tunteillut” ollenkaan. Eikä ollut edes vaikea alentaa itse rakkaudella valmistamieni tuotteiden hintaa rajullakin kädellä. Suhtaudun oikeastaan aika ulkokohtaisesti tähän tilanteeseen.
Saattaa olla että tunnemyräkkä on maastoutuneena jossain sieluni syövereissäja puhkeaa vasta myöhemmin?
Huomisessa Uudenkaupungin Sanomat -lehdessä on tällainen mainos (tai siis tämä on vedos):
Mielenkiinnolla odotamme huomista aamua. Torilla, aivan Pellavasydämen ikkunan alla, on teematori aiheella ”Flikkatten tori” – myynnissä ja esitteillä on kaikenlaista naisellista. Toivottavasti mekin saamme osamme ja monet ryntäävät hakemaan parhaat päältä!
Pellavasydämen Mervi