Rikoo on riskillä ruma, mutta kuitenkin…

Tässä uusin asuni. Housut yksinään ovat aika hurjan väriset, mutta kun muut asusteet on valittu niihin sopimaan, niin menettelevät. Nämä asusteet mätsäävätkin aika hyvin, vaikka kaikki on kerätty ”mitä kaapista löytyy” – tyylillä.

Vasta kuvatessani huomasin korun ja kengän koristeen…
 

Tämä pusero on tehty monta vuotta vanhasta kankaasta ja olen tästä jo ennenkin ommellut sekä puseron että mekon. Malli on vanha tuttu ”teltta”. Erittäin helppo ommeltava, sillä hihat on ilman saumoja, lepakot muttei kovin laajat. Kaula-aukko vain käännetty ja joustosiksakilla ommeltu. Koko asu on huippumukava pidettävä.

Otin vielä kuvan kuvaajastani, joka tuli juuri Kukkamessuilta. Kaksi päivää Aarre oli siellä talkootöissä.Tämä kukkahattu on täällä jo esitelty vuosi vai kaksiko sitten. Tyttäreni on tehnyt sen muovikukista.
(kuvat lauantailta)

Ja tässä minä vielä oravahampaineni.

Olen niin innostunut nyt tekemään itselleni vaatteita. Mieheni nosti kyllä jo vintiltä muutaman jätesäkillisen minun kesävaatteitani, mutta osaan jo kuvitella, kun niitä sieltä nostelen, miten tuntuvat tunkkaisilta ja sopimattomilta, plääh! Paljon kivampi tehdä uusia.

Mietin myös näiden isojen tyttöjen vaatteiden ompelemista myyntiin, mutta vielä se on vain mietinnässä. Vaikka itselle ovatkin oikein sopivia, on kuitenkin eri asia tehdä myyntiin. Trikoon ompelussa on omat niksinsä ja oikeastaan pitäisi olla peitetikkikone ja sitä minulla ei ole. Mutta on nuo trikoocaprit (vai mikä tuollaisten ”tulvahousujen” oikea nimi lienee?) vaan niin mukavat, kun on sopivan kokoiset!

Mervi

ps.Suomalaisia usein moititaan tuppisuiksi. Itse olen poikkeus ja tykkään kun joku ihan vieras alkaa jutella. Oli mukava, kun eräs asiakas, jolla oli tuollainen samanlainen kaulakoru, totesi, että olemme ”samiksia”.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Shopping Cart
Scroll to Top