Kotona käydessään tyttäreni pyysi minua ompelemaan hänelle mittojen mukaisen pussukan, johon voi juostessa laittaa kännykän. Tuumasta toimeen. Kankaaksi valittiin napakka sininen puuvillakangas. Tytär halusi kuviopuolen piiloon, eli nurjaksi puoleksi. Varsinainen pussukkapala 17,5 cm x 21.5 cm ja kaksi palaa tamppeja varten 11 cm x 10 cm. Pääpalan reunat huolitellaan ja vetoketju ommellaan kiinni oikeat puolet […]
Juoksupussi kännylle Lue lisää »
Meillä on ollut aika hurlumheitä puodissa!”Kaikki” tekee nyt käsitöitä ja se on ihanaa. Tarvikkeita haetaan ja ne loppuu kesken. Myin jo oman kanavaneulani, kun muut loppuivat. Keskeneräisestä huivineuloksesta otettiin pyöröpuikot asiakkaalle, kun muita ei ollut jäljellä. Yksi asiakas tuli Taivassalosta asti hakemaan kranssin rengasta, ei ollut yhtään. Hyvin kun yritetään palvella, niin purettiin valmis kranssi
Ei Itellaakaan aina tarvii moittii… Lue lisää »
Mainoksen tekeminen on vaikeaa ja amatöörille pelkästään mainoskuvan suunnittelu tuottaa päänvaivaa.Mutta kivaa se on. Apulaiseni oli somistamassa ”ikkunanpokapöytää” ja keksin, että siitä tehdäänkin mainoskuva. Oli kiva katsoa, miten toinen suunnittelee ja keksii ideoita, joita ei itselle tulisi mieleenkään. Tuolin nostaminen pöydälle, ompelukone mukaan kuvaan, nallelle tuubihuivi kaulaan jne. Tässä vaan oli se huono puoli, ettei
Mainoksen tekeminen on älyttömän vaikeaa Lue lisää »
Semmoinen ihana mummo, yli 80-kymppinen mutta niin reipas, kävi putiikissa kyselemässä virkkauslankoja.Hän oli tekemässä tilaustyötä, isoa virkattua pöytäliinaa ja tietysti lanka loppui kesken. Tullessaan hän oli kiertänyt jo kaikki mahdolliset paikat, mistä kuvitteli ehkä löytävänsä lisää. Mutta ei, ei ollut kirpputoreillakaan! No, ei ollut minullakaan, mutta neuvoin hänelle vielä joitain liikkeitä, joista hän voisi käydä
Lanka hukassa – ei se punainen lanka kuitenkaan? Lue lisää »
Edellisenä iltana pakkasimme auton täpötäyteen ja aamulla 7.30 starttasimme putiikin pihasta kohti Taivassaloa. Perillä olimme puoli tuntia ennen myynnin alkamista. Tällaisella mainoksella tapahtumaa oli mainostettu kaksi kertaa Vakka-Suomen Sanomien etusivulla. Kuvasin mainoksen myyntipaikan ovesta: Näin heti paikalle saapuessani, että minulle varattuun tilaan on mahdoton saada mieleistäni myyntitilaa väsättyä. Taustalla näkyisi joka tapauksessa epämääräinen kasa kalusteita
Haamuraja häämöttää…kuka onkaan 100. lukijani? Ehkäpä haluat ilmoittautua huomatessasi tämän…. Tähän kohtaan lupasin arvonnan, mutta vielä mietityttää se palkinto…hmm….mikäs olisi kiva? Taivassalon myyntikeikastakin olisi raporttia, mutta kun kamera unohtui autoon, enkä millään jaksa käydä sitä hakemassa! Auto on pöhkösti (=taitamattoman naisellisesti) pakattu, eikä sieltä löydy mitään helposti. Toisekseen täällä satoi rakeita ja piha saattaa olla
…tiedä häntä, tuleeko mitään valtausta, mutta yritystä kuitenkin! Uudenkaupungin ”vaatekauppiaat” pitävät joka vuosi pari kertaa halpamyynnin paikallisella työväentalolla. Nyt minuakin pyydettiin mukaan, mutta tällä kertaa mennäänkin merta edemmäs kalaan. Naapurikuntaan, Taivassaloon. Pieni maalaispitäjä, jonne on täältä matkaa vähän yli 30 km. Tänään siis teimme listaa mukaan otettavista tavaroista, keräsimme ja tungimme kassit täyteen kangasta ja
Viime viikolla sain ison paketin lankoja. Otin kotiin kaikista yhdet kerät ja ajattelin neuloa mallit jokaisesta.Villamyssy on viimeistelyä vaille ja röyhelöhuivi on valmis, mutta sukat jäivät puolitiehen. Esittelen langat ja työt yksitellen. Tässä siis sukkalanka ja tekele: Oli pakko kuvata työ auringonpaisteessa, kun sellainen harvinaisuus tänä aamuna näkyi… Vaikka paremmin väri erottuu tummalta taustalta. Tätä
Aikoinaan kun aloitin putiikin pidon ja haalin rekvisiittaa – hyllyjä, kaappeja ym. – kävimme isäni kanssa myös äidin kotimökin navetan ylisillä. Sieltä löytyi vanha puusaavi, veivattava kirnu ja muutama pöytä. Kun niitä ihastelin, ihmetteli isäni: ”Minkä MUSEON sää siitä oikein meinaat tehdä?” Ei vanha ihminen ymmärrä kuluneiden käyttöesineiden kauneutta, eikä edes arvoa, joka niillä nykyisin
Kaksi paperinarukurssia on nyt takanapäin. Hyvin ne menivät. Molemmilla kerroilla oli n. 10 osallistujaa. Yhtään enempää ei mahtuisikaan Pellavasydämen tiloihin. Toisena iltana emme enää yrittäneetkään järjestää pöydän ympärille tilaa, koska kaksi tuntia on niin lyhyt aika, ettei siinä ehdi omaa työtä aloittaa. Osallistujat siis vain kuuntelivat ja sylissä tekivät pikkuharjoituksen. Valokranssi ja – ryijy ovat