Huiiiiii!Tänään minulle soitti radiotoimittaja. Huomenna hän tulee tekemään suoran radiohaastattelun Pellavasydämeen. Mikä radio, se jäi siinä tohinassa vähän epäselväksi, Radio Turku ehkä? On se muuten ihmeellistä, miten nopeasti piuhat toimii ihmiskehossa! Muutamassa sekunnissa alkoi kädet hikoilla ja sydän pamppailla. Hyvin pystyin siinä keskustellessamme kuvittelemaan, miten paljon tuollainen tilanne jännittää. Aiheena on pellava. Huomennahan on laskiaistiistai […]
Heräsin tänä aamuna pöhkönä. Siis tavallista pöhkömpänä. Herätyskellon onnistuin niin, ettei sen torkkutoiminto toiminutkaan. Heräsin vasta klo 10, kun piti jo olla putiikin ovet auki. Ensimmäinen asiakas soitteli ovikelloa, mutten minä ilman vaatetusta voinut mennä vastaamaan, pahoittelut hänelle! Kun lähdin liikkeelle, totesin, etten ole kunnossa. Käynti oli horjuvaa ja seinät tahtoi kaatua päälle. Jotenkin sain
Vähänkö olen innostunut ihanista pitsipolvareista, joita tilauksena olen tikuttanut. En malta odottaa niiden valmistumista, vaan esittelen ne teille vaihe vaiheelta. Täältä se alkoi. Nyt sukat ovat nappeja vaille valmiit. Tähän ”kiilaan” virkkasin nappilistan. Se on siis feikki, napit ovat kiinteät, eivät avattavissa. Tämä on asiakastyö, joten hän sai itse valita napit. Tässä olivat vaihtoehdot: Olin
Pitsipolvari melkein valmis Lue lisää »
En minä lemmikkejä vihaa. Mutta en minä niitä omalle tontilleni oikein halua. Mieheni vielä vähemmän, kun ne eivät oikein kunnioita hänen istutuksiaan. Tuija-pensas on esimerkiksi sellainen, että siinä alkaa hyvin pian näkyä tummummista (ja kuolemista) siinä kohtaa, minkä lenkkeilevät koirat ovat merkanneet. Mieheni laittoi tämän uuden tontin nurkkaan koirille kieltolapun. Oikein hauska tarina on eräästä
Liian innokkaat koirat ja koiran pissittäjät Lue lisää »
Sain työkaveriltani Pirkolta kauniin kukkakimpun. Valkoisia tulppaaneja ja jotain punaista harsokukkaa. Pirkko tekee yleensä kimput itse luonnonkukista ja tästäkin kimpusta hän oli sitä mieltä, että olisi itse halunnut sitoa…. Mutta kaunis tämä on. Ensin pidin kimppua putiikissa, sitten siirsin sen kotiin. Sielläkin kukkia on ihasteltu monessa paikassa – missä milloinkin on parhaiten tilaa. Keittiössä tietenkin,
Valkoisin kukkasin Lue lisää »
Huomaatko muuten, että blogin yleisilme on muuttunut? Onko täällä toisia, joille on työtehtävästä toiseen siirtyminen vaikeaa? Vaikka rakastan nukkumista lähestulkoon yli kaiken, en illalla tahdo millään saada toimeksi siirtyä sänkyyn. Yleensä jään jumittaan tähän tietokoneen ääreen. Sitten en saa itseäni aamulla hereille. Tänä aamuna ei ollut kello herättämässä, ja heräsin 9.45. Vartin päästä pitäisi olla
Repo rankana palasin eilen Tampereen käsityömessuilta. Hassua, miten sitä unohtaakaan, että on invalidi. Ei niinku tullu pieneen mieleenkään, ettenkö pystyisi muutamat hallit käymään läpi… Ainut, mitä mietin, oli se, ettei saisi ahmia painavia kantamuksia. Keräilyhallin jätin väliin – en olisi ehtinytkään – mutta muut kuljin läpi, ensimmäisen hallin tarkemmin kuin muut. Olihan siellä tavaraa, mutta
Mistähän tulee pöhkö sanonta ”hullulla on halvat huvit, idiootilla ilmaiset”. En tiedä, mutta minut saa tyytyväiseksi erittäin yksinkertaisin keinoin. Tänäänkin tunsin oloni mukavaksi, kun lyhyen työpäivän päälle nautin päiväunet, kävimme yhdessä mieheni kanssa kaupassa, joimme päiväkahvit hyvän pullan kera ja illalla katsoimme yhdessä telkkaria ja minä kudoin sukkaa. Päälle päätteeksi minua ilahdutettiin riisipuurolla. Suuren osan
Tänään oli uskomattoman vilkas putiikkipäivä. Siis… joko joulumyynti on alkanu? Ei yleensä näin aikaisin…. Oli niin kiirus, etten ainakaan huomannu kipua jaloissa. Toki enimmäkseen istuinkin tiskin ääressä, enkä kävellyt kovinkaan paljon. Käveleminen sattuu lonkkiin, istuminen ja paikallaan seisominen ei. Meidän piti Katariinan kanssa tehdä tänään valopalloja, muttei ehditty. Asiakkaat toivat korjausompelua enemmän kuin Katariina ehti
Huoh!Olen ollut aivan kuin kipeä kissa (mikähän tarina tämänkin sanonnan takana on?) kun ei ole pöytäkonetta. Sen korjaaminen on kuulemma työlästä, eikä tahdo onnistua. Tabletti on vain hätätapauksia varten – ja sairaalassa ollessa välttämätön. Nähdessään kurjuuteni, jota on kestänyt jo toista viikkoa, mieheni kysyi: ”Mikset ota läppäriä käyttöön?” Jotenkin sellaisella äänenpainolla, ihan niinkuin olisin siitä