Blogilukijani tai ainakin blogiin eksynyt lukija tilasi kuluneelle rahilleen päällisen. Vaihdoimme ajatuksia ja kuvia materiaalista ja päädyimme ontelokuteeseen. Pellavasydämessä on myynnissä kolmea eripaksuista ontelokudetta, tämä on niistä keskimmäistä.
En ole juurikaan virkannut ontelokuteesta, en pidä sen rouheasta pinnasta. Trikookude on sileämpää ja joutuisampaa virkata. Mutta. Täytyy myöntää, että kyllähän tästä tuli siisti. Harmaan värisenä se on tyylikäs. Jälkeenpäin tuli mieleeni, että olisihan päälliseen voinut virkata jonkin pitsikuvion, mutta kun ei tullut ajoissa mieleen…. Toisaalta tällainen tasainen virkattu pinta on ajaton.
Onnistuin saamaan tästä sentilleen oikeankokoisen, joten luotan siihen, että päällinen pysyy paikallaan ilman mitään kiinnityksiä. Tässä sitä kokeillaan muovisen saavin päälle. Rahi on tätä matalampi.
LISÄYS MYÖHEMMIN:
Tässä asiakkaan lähettämä kuva rahinpäällisestä oikeassa kohteessaan:
Luin äskettäin ilmestyneen käsityöyrittäjän ”ohjekirjasen” jonka Liisa Tuimala julkaisi. Siinä yhtenä osiona neuvotaan luomaan firmalle yhtenäinen ulkonäkö pakkauksia myöten. Olen aiemmin näyttänyt, miten Liisa itse paketoi korunsa.
Noooh, TIEDÄN kyllä, miten pitäisi/kannattaisi toimia. Mutku. En ehdi/viitsi/jaksa. Tällaisena pakettina minä rahin lähetin:
 |
| Sorry Marjaana kun joudut tällaisen teelmyksen postista hakemaan! |
Tällainenko on Pellavasydämen imago? Huomaatko, alunperin kassi on Porchen…
Tänään kävi harjoittelijani Ripsan opettaja tsekkaamassa, miten me pärjätään. Keskustelimme pitkään erikoisliikkeen markkinoinnista, tavaran myymisestä ja verkkokaupasta. Siinä keskustellessamme tajusin yhden asian: Minusta on tullut hiukkasen välinpitämätön. Siinä mielessä, etten enää aseta tulostavoitetta samalla lailla kuin ennen. Syynä lienee se, ettei enää tarvitse koota isoja vuokrarahoja. Olen alkanut vaalia vain omaa viihtyvyyttäni.
Toisekseen melkein innostuin. Tajusin, että voisimme paljon enemmän MYYDÄ. Minun kannattaisi olla aktiivisempi tavaran kaupitsemisessa, sen sijaan että tyydyn passiivisesti olemaan ”tarjolla”. Mainostamistakin kannattaisi tehostaa, tuotekuviin satsata jne… Opettaja neuvoi, että kannattaisi pitää jatkuvasti kuvausstudio valmiina. Silloin tulisi kuviakin otettua, kun ei aina tarvitsisi erikseen alkaa tavaroita siirrellä.
Tuli vähän sellainen fiilis, että olisi kiva päästä opiskelemaan…
Pellavasydämen Mervi