Ikivanha pöytäkoneeni sanoi sopimuksen irti. Tosi hölmö olo, kun on niin siihen tottunut. Sen ääressä on niin leppoisaa työskennellä, puolimakuulla pöydän päällä röhnöttäen.
Tänään meillä oli ensimmäinen julkinen näyttö vanhassa kodissa, mutta emme ole vielä saaneet tietoa, onko edes ketään käynyt. Uudessa kodissa hommat etenee. Valitettavasti kuvat on kamerassa, enkä osaa niitä tähän tabletille liittää. Makuuhuone on sänkyä vaille valmis. Olohuone oli pitkään ihmettelyn alla, kun ei tila riitä millään. Tein ison luovutuksen, kun päätimme, ettei kirjahyllyä ei tuoda sinne ollenkaan. Se on koko seinän kokoinen, eikä ole edes varmaa, olisiko se mahtunut korkeutensa puolesta tilaan. Lattia kun on epätasainen. Moneen kertaan käänsimme ja väänsimme huonekaluja ja lopulta saimme mieleisen järjestyksen.
Huomenna on kiva homma lähteä ostoksille. Olohuoneeseen pitäisi löytyä verhot, matot ja kangas noihin tuoleihin. Kuusi tuolia odottaa kankaan uusimista.
Makuuhuoneeseen löysin lähes täydelliset verhot, mutta sitten mokasin pituuden kanssa. Ihan varmasti mittasin ne oikein, mutta mihin oli kadonnut 10 cm pituudesta? Muistelen että joskus on keinokuituinen kangas mennyt silittämisessä kokoon – oliskohan tässä käynyt myös niin.
Tuota lamppua jään vielä miettimään. Se on aina – lähes 40 vuotta – ollut meidän makuuhuoneessa, mutta eipä siinä koskaan valoa pidetä. Kaunis esine, mutta turha. Varjostimen jos uusisi valkoiseksi… toisaalta olen koittanut välttää kaikkea turhaa. Mitä sinä tekisit tuon lampun suhteen? Pidetäänkö vai laitetaanko kierrätykseen?
Tänään oli aivan ihana, suorastaan kesäinen päivä. Muistelen, miten vuosi sitten ystäväni Riitta toi valkovuokkoja minulle sairaalaan. Nyt Riitta on hyväntekeväisyysreissulla Nepalissa, missä on ne maanjäristykset. Saimme kuulla, että hän on turvassa!
Näin ihanasti nupullaan kukkii persikkapuu uuden kodin pihassa.
Toivottavasti saan huomenna uuden pöytäkoneen toimintaan uudessa kodissa, on tämä töpöttäminen niin tuskallisen hidasta ja hankalaa. Mervi