Tänään kävivät vammaispalvelun naiset kotikäynnillä. Olen hakenut henkilökohtaista avustajaa ja porraskiipijää. Avustajan myöntäminen on kuulemma ”siinä ja siinä” – vai mitä sanamuotoa he nyt sitten käyttivätkään. Minä niin sen tarvitsen ja olen kovasti pettynyt jos hylkypäätöksen saan.
Muutto etenee, kiitos reippaan ja ahkeran mieheni, joka yksinään homman hoitaa. Mitä nyt minä vähän saan pakattua. Kävin valitsemassa olohuoneeseen verhot. Minulla on kovin huono värimuisti ja kaupassa tuli epävarmuus. Soitin siis mieheni mukaan valitsemaan ja yhdessä löysimmekin molempia miellyttävän vaihtoehdon Vallilan verhokankaista. Saa nähdä sopiiko tuo lilahtava väri? Sain taas hyvän opetuksen siitä, että on hyvä pitää kiinni periaatteesta ”asiakas on aina oikeassa”. Miten kurjalta se tuntuukaan, kun myyjä teilaa mielipiteesi. Olimme erimieltä toisen kankaan väristä. Jos kangas on asiakkaan mielestä lila niin hänelle se on, vaikka myyjä olisi mitä mieltä. Ei siitä kinaamaan ainakaan kannata ruveta.
