Esiteltyäni uusimman mekko-ostokseni sain taas kerran facebookin ryhmässä mummo-kommentteja. Miten olinkin unohtanut, että pitkät hameet minun ylläni saa ainakin jotkut näkemään mummon. Tämähän tapahtui jo ensimmäisten mekkokuvien aikaan lokakuussa vuonna 2020. Tuo keskustelu sai aikaan sen, että opin paljon mekkojen pituuksista ja mittasuhteista. Sen jälkeen olenkin siirtynyt huomattavasti lyhyempiin mekkoihin.
Kunnes taas ostin pitkän mekon.
Ja taas sain kuulla olevani mummo. Paras oli tää: ”Näyttäisin tuossa laitoksesta karanneelta tankkialukselta”. Mutta hänhän tarkoittikin itseään. Häkellyin silti. Mikä on se juttu, mikä saa minut näyttämään mummolta? Pitäväthän nuoret naiset maksimekkoja, eikä heitä mummotella. Liittyisikö se kokoon? Näitä olen pohtinut ja kysyin myös avustajaltani Susannelta asiaan kommenttia. Hän sanoi:”Laitappa lenkkarit jalkaan ja nahkatakki päälle, niin et ole ollenkaan mummo!” Tämä mielessä tein uuden postaussarjan.
(Kävin uudestaan katsomassa tuon keskustelun ja tämä selventävä kommentti oli sinne tullut:
helman pituus, kengät, paksut sukat, helmet kaulassa, väljä leikkaus – niistä on mummoluukki tehty)
Muitakin neuvoja sain:
– värikkäitä asusteita
– vyö
Tässäpä siis punaiset helmet ja punaiset chili-korvikset. Ja silmissä on sähkönsiniset rajaukset, mutta en onnistu ikinä saamaan kuvaa meikkauksistani.
.jpg)
Olen aivan unohtanut viime kesän ostoksen, muumikankaisen rusettipannan. En ole siitä aivan varma? Mutta vyöstä olen ihan saletti, ei sovi mulle! Sinänsä tuon vyön sovittaminen oli aika kivaa, kun huomasin, ettei siinä ole enää tarpeeksi reikiä…
.jpg)
.jpg)
.jpg)
No sitten ilman pantaa…
.jpg)
… ja ilman vyötä.
.jpg)
Täällä blogissa ei kommentteja nykyään juuri ollenkaan ”heru”, mutta oikein mielelläni niitä lukisin. Oppiakseni.
Saa sanoa ihan rehellisen mielipiteen.
Mervi