Tämä ei ole kauneusblogi. Ihan pikkasen voin silti sitäkin aihetta raapaista…
Olen käsityöläinen ja käteni näyttävät juuri siltä. Ne ovat rumat ja ”työn raskaan raatamat”. Aina huonossa kunnossa. No jaa, saattaa se johtua pikemminkin laiskuudesta tai huolimattomuudesta.
Haikeudella muistelen aikaa, kun oli pitkät, hyväkuntoiset kynnet.
En pureskele kynsiäni, ne vaan kuluvat, katkeavat, lohkeilevat ja liuskoittuvat.
Häpeän käsiäni – aina silloin kun huomaan, kuinka surkeassa kunnossa ne ovat. Yleensä en edes huomaa. Joka päivä – asiakaspalvelussa – käteni ovat nähtävillä… Nyt täytyy sanoa, että onneksi nuo kuvat ovat epätarkkoja, niin ei ihan koko kaameus ehkä edes paljastu.
Reilu kuukausi sitten kävin Tallinnassa Kalev Span kauneushoitolassa teettämässä manikyyrin. Käteni hoidettiin kuntoon. Kauan ei se hoito kestänyt.
Yhtenä päivänä viime viikolla sain tarpeekseni. Päätin hakea apua. Menin ”kauneushoitolaan”, näytin käsiäni ja vähän arkaillen kysyin, että voiko näille tehdä mitään. Osa kynsistä oli pitkälle liuskoittuneet. Kynsienlaittaja vastasi, että ”minä olen ihmeidentekijä”….
En tässä kerro, missä firmassa kävin. Kerron sen sijaan sen, minkä omistaja itsekin totesi. Siinä toteutui sanonta ”suutarin lapset ovat ilman kenkiä”. Rouvan kynnet olivat lähes yhtä kaameassa kunnossa kuin minunkin, meikki oli jäänyt aamulla laittamatta ja hiuksetkin olisivat kaivanneet laittoa. Toisaalta huojentavaa, mutta vähän hämmentävää. Ei silti, voin mennä itseeni ja miettiä, millainen käyntikortti olen firmalleni. Mitä viestin olemuksellani, käytökselläni, asullani jne…?
Te, jotka laitatte kynsiänne, tiedätte paremmin, mitä kaikkia vaihtoehtoja on: rakennekynnet, geelikynnet jne. En ollut niihin perehtynyt, joten yhdessä laittajan kanssa päädyimme kevytversioon. Minulle tehtiin KESTOLAKKAUS. Omiin kynsiin laitettiin lakkaa, joka kovetettiin jonkinlaisessa uunissa. Pituutta ei kynsiin siis saatu, koska niihin ei lisätty mitään ylimääräistä. Tällainen on lopputulos.
Innostuinkin sitten vähän enemmän – laitettiin myös tuollaiset timantit molempiin nimettömiin. On ne nyt aika mageet. Värivaihtoehdot olivat vähän liian tummia minun makuuni. Olisin halunnut hiukan vaatimattomammat.
Nyt kun yritän saada näitä kynsiä säilymään pitkään hyvinä, huomaan miten paljon niitä tuleekaan väärinkäytettyä. Milloin kynsillä putsataan hampaita, milloin niillä irroitetaan jotain, tai raaputetaan ja ylipäätään käytetään työvälineenä. Ei siis ihme, että kärsivät.
Ai jai, kun on kiva tehdä käsillä töitä. Näitä jo ihan mielikseen esittelee… Toivottavasti säilyvät ainakin yli joulun. Omien kynsien pitäisi nyt kuulemma tuon lakan alla vahvistua ja kasvaa. Ehkä minulla vielä joskus on pitkät, kauniit kynnet?
Enhän ole turhamainen, enhän?
Mervi