Silmät ovat sielun peili, mutta kyllä kädetkin aika paljon ihmisestä kertoo, eikö totta? Vauvan pulleat sormet, miehen isot vahvat kädet, työmiehen likaiset kädet, pianistin pitkät sormet, kylmät kädet, hikiset kädet… Minun käteni ovat paljon huonompikuntoiset kuin mieheni kädet – no, hän tekeekin toimistossa paperitöitä.
Käsiä pitää hoitaa. Paras tapa lienee rasvaaminen tai ainakin kosteuttaminen. Äitini oli bakteerikammoinen ja opetti meidät lapset pesemään käsiä. Aina ulkoa tultaessa, syömään mennessä, vessasta tullessa, rahaa käsiteltyä, usein, monta kertaa päivässä. Sellainen veden kanssa läträäminen kuivattaa käsiä ja ne kaipaavat kosteutta. Sopivan käsirasvan löytäminen onkin joskus hankalaa. Äidin muistan käyttäneen Emännän käsivoidetta tai Lemon Juice and Clyserine, muistatteko sen musta-keltaisen tuubin?
Sattumalta löysin ihanan rasvan. Ostin viallisen hiuslakan, lähetin siitä reklamaation maahantuojalle ja koska suihkepulloa ei voi postissa lähettää sain toivoa jonkin muun tuotteen. Toivoin käsirasvaa ja sainkin oikein mainion.
Tässä on niiiiin ihana tuoksu, että! Koska en ole allerginen oikein millekään, tykkään että rasvoissa on hyvä tuoksu. Tämä on sellainen yöksi laitettava rasva – päiväkäyttöön liian runsas. Vahinko vaan, etten löydä tätä lähikaupoista.
Voin suositella! (Tämä ei ole maksettu mainos. No totta puhuakseni: kerroin heille tyytyväisyyteni ja kysyin, onko tätä olemassa isompaa purtiloa ja löytyykö myös päiväkäyttöön soveltuva versio. Paluupostissa sain päivärasvan, mutta siihen en ole yhtä tyytyväinen. Että sen verran ”blogiyhteistyötä” – niinkuin olen nähnyt mainittavan…)
Mervi
joka aikoo joululomalla hankkia silkinpehmeät kädet. Kun ei ole ihan pakko tehdä käsitöitä, voisi rasvata useammin..