Olen viime aikoina kärsinyt ulkomuotokriisistä. No jaa, monestakin syystä, mutta eniten laittamattomien hiusteni vuoksi. Tiedättekö sen periksiantamisen hetken, kun ei välitäkään yhtään, vaan lähtee kodista ulos katsomatta peiliin? Seuraavana aamuna onkin jo vähän helpompaa ja viikon kuluttua välinpitämättömyydestä onkin jo tullut tapa.
Tämän alustuksen jälkeen arvaattekin, miksi näissä kuvissa puotipuksulla on hattu päässä – kylläkin vain kuvausta varten…
 |
| Tässä on Pellavasydämen asiakastiski. |
Tuossa etuvasemmalla on yksi uusista ideoistani. Riihimäen lasipurkki on päällystetty pellavalangasta virkatulla pussukalla. Purkissa palaa kynttilä turvallisesti ja tasaisesti. Ja käsissäni on keskeneräinen virkkaus – mustasta oikein ohuesta matonkuteesta teen toisen samanlaisen lyhdyn.
Näin hurjia kuvia (kts. alla) ei moni kehtaakaan julkisesti esitellä! Tässä tunnelmia viime perjantailta. Oli hiljainen päivä ja vietimme sen Mervin kanssa lähes kokonaan työhuoneessa paikkoja järjestellen. Tai siis se tarkoittaa sitä, että minä istun ja Mervi tekee. Osa tavaroista oli vielä muuton jäljiltä koskemattomina laatikoissaan. Kaikenlaista pöhköä sitä onkin tullut säästettyä…
– hiippamyssyn tarina on monen vuoden takaa, kun rouva tilasi tehtaanjohtajalle yömyssyn. Tämä on harjoituskappale. Mukava päässä, muttei kovin tyylikäs.
– Käytetyt korvaläpät olen säästänyt sitä varten, että jospa joskus kokeilisin sellaisten päällystämistä, no ei ole tullut ruvettua…
– Kynsikkäät eivät ole tehneet kauppansa, joten ne oli heitetty sivuun.
– tuo valkoinen kädessäni on nukenraato – ilman hiuksia, kasvoja ja vaatteita. Arvatkaapa vain kuinka monta laatikollista tuossa huoneessa on keskeneräisiä töitä pullollaan.
Nyt on padhairday päättynyt – tänään olen käynyt parturissa ja päässäni mummokiharat! Jos alkais taas huolehtia ulkonäöstään, ettei tarviis hävetä…