Tänään ilmestyi paikallislehti Uudenkaupungin Sanomat, jossa oli Pellavasydämen mainos. Kts ed. postaus.
Lehti tulee vain tilattuna, mutta tällainen isojako-numero jaetaan kaikille. Väkeä poikkesi heti aamusta alkaen koko päivän. Pakko todeta, että mainos oli ilmeisen hyvä, näkyvällä paikalla ja/tai kiinnostusta herättävä.
Niinhän te lukijat kommenteissanne kerroittekin, että olitte tyytyväisiä mainokseen.
Tämä lehden numero jaettiin jokaiseen kotiin myös lähikunnissa. Ja todella, myös ainakin Laitilasta ja Vehmaalta kävi asiakkaita. Pitkään aikaan ei ole poppanakuteita kyselty, mutta tänään sitten. Valikoima on erittäin niukka, mutta päätin nyt kasvattaa sitäkin.
Tässä kuvassa ei kylläkään näy tuo koko kangasvarasto, jonka siirsimme tähän keskelle ”tupaa”. Eniten kiinnostusta tietysti herättivät nämä uudehkot Robert Kauffmanin kuviopuuvillat, jotka sijoitettiinkin pöydän päälle. Tuolla pöydän alla hyllyillä on sitten tavallisia sisustuskankaita.
Törmäsimme mielestäni aika jännään juttuun. Ihan naapurissa on iso kangaskauppa, jolla sattuimoisin oli tänään myös samantyyppisistä asioista mainos ja vielä samalla sivulla. Ensin olin vähän harmissani moisesta yhteensattumasta, mutta sitten totesin, että taisi olla ihan hyvä juttu. Jos asiakas on vähän kiinnostunut kankaista, hän lähtenee varmemmin jostain kauempaakin kaupunkiin, kun huomaa, että pääsee samalla reissulla kahteen kohteeseen.
Mutta tämä ei ollut se huomio, vaan…. Ensin kävi asiakas kyselemässä vetoketjuja. No, minulla on ihan hirveästi vetoketjuja – omaan käyttöön. Kerroin tämän ja kysyin, onko hän käynyt naapurikaupassa, jossa vetoketjuja varsinaisesti myydään. Asiakas sanoi, ettei ole, kun ne on siellä luultavasti niin kalliita! Joten minä sain myytyä 9 vetoketjua tyynyihin. Toinen asiakas tuli kysymään nappeja. Niitäkin on satoja, mutta omaan käyttöön. Taas sama kysymys ja vastaus jotenkin siihen suuntaan, että ”halusin tulla ensin tänne…”. Ihanaa!
Tästä taas pääsen ajatukseen, että lupaanko liikoja, kun nimitän putiikkiani käsityöpuodiksi?
Pitäisi siis siirtää myös vetoketjut, napit, nauhat ja pitsit työhuoneesta tuvan puolelle ja hinnoitella ne. Mutta kun ei minun pitänyt mitään ”nappikauppaa” perustaa….
Sitten vähän valitusta, jos sallitte.
Eilen nuo kangaspakat todella siirrettiin uuteen paikkaansa. Minä tietysti vain istuin ja organisoin, mutta muutaman pakan myös nostin sillä seurauksella, että tänään heräsin kylkilihas ilmeisen revähtäneenä. Niinkuin ei tässä kipua jo olisi tarpeeksi! Kipu tuntui koko päivän, vaikka normaali päivälääkitysannokseni on aika hulppea. Tietysti tuollaisen kivun kyllä kestää, kun tietää, mistä se on tullut/ettei ole vaarallista ja paranee aikanaan. Pelkään kuitenkin, että huomenna se varsinaisesti kipeä onkin, joten päätin pitää vapaapäivän. On taas kertynyt paperitöitä. Aikas iso arvonlisävero-maksu odottelee rahojen kerääntymistä, joten ehkä nyt voisi jo laskuttaa asiakkaita, joille on tavara lähetetty loka-marraskuussa? Olenhan sanonut, että olen a) huolimaton b) hidas ryhtymään…niin paperitöihin kuin muihinkin.
Tähän loppuun vielä kuva isästäni, joka poikkesi kaupassa. Taustanaan juuri valmistunut juhannusruusumatto.
Pellavasydämen Mervi