Tänään viikon työ aloitettiin siivouksella. Olin ehkä jo muutaman minuutin myöhässä ja ihmettelin kovin, kuinka ständi on jo paikallaan ja ulko-ovi auki, mitä ihmettä? Oi, siellä minun ihana Pirkko oli jo aloittanut työt, enkä edes tiennyt, että on tulossakaan…no olihan meillä viime viikolla puhetta, että tarttis lattia pestä.
Monena päivänä pärjään ihan hyvin yksiksenikin, vaikka keppieni kanssa sohlaankin. Mutta sitten on näitä päiviä, ettei siitä tule mitään. Siivous ja tavaroiden roudaaminen.
Pääsiäisjutut pakattiin laatikkoon. Vähän mietteliäänä laatikkoa suljin – mikähän on tilanne vuoden päästä? Sain ryhtyä taas ihanimpaan hommaan, ikkunoiden somistamiseen. Yksi ikkuna tuli sen verran valmiiksi, että saatoin sen illaksi jättää. Siihen tuli kevätpipoja ja koruja. Pääväritykseksi nousi oranssi.
Huomenna jatkan toisen, kolmannen ja neljännen ikkunan kanssa, ilman apua.
Harmistuksen aiheena tänään oli rahaliikenne. Vaikka pankkikorttikone onkin vähentänyt huomattavasti rahan kuljetuksia, kuitenkin silloin tällöin rahaarahaakin pitää viedä pankkiin. Maaliskuun alusta Osuuspankki ilmoitti, että minun pitäisi käydä tekemässä uusi sopimus rahaliikenteestä. Tähän asti olen saanut jättää rahat pankin tiskille, muttei se enää käy. Ne viedään yösäilöön ja jokaikinen rahan vienti maksaa. Juu ei, vaan maksan JOKAIKISESTÄ setelistä tietyn summan, mitä en halua edes muistaa. Kolikot on tähän asti laskettu pankissa, mutta nyt kaikki rahat menevät Turkuun ja ne lasketaan siellä!
Luulenpa, että löytyy paljon tavallisia ihmisiä, joiden tilillä tapahtuu enemmän kuin minulla yrittäjänä. Silti minua rokotetaan ankarammalla kädellä vain siksi, että olen yrittäjä. Miksi ihmeessä?
Eräs asiakaspalvelutilanne jäi vähän harmittamaan. Sovitimme asiakkaan kanssa korjaamaani asua, mutta koska olin yksin, piti samalla pitää silmällä myös toisen asiakkaan avuntarvetta. Kummallekin olisin halunnut antaa enemmän aikaani ja huomiotani. Toinen totesikin tyyliin, että ”täällä on kovin rauhatonta” kun joku vielä tuli ja meni. En siis voinut olla koko ajan hänen vieressään. Tuollaista tilannetta ei kai voisi hoitaa muutoin kuin ottamalla toinen ja kolmas työntekijä, mutta se taas on sula mahdottomuus.
Kiva, kun on kevät tulossa ja kirkkaat värit työntävät pois kaiken synkän ja harmaan! Tästä postauksesta nyt kylläkin tuli näin mustavalkoinen, kun kamera jäi kotiin…
Mervi