Tänään oli onnistunut päivä. Olin kaupassa yksin, en ollut väsynyt enkä edes kovin kipeä. Ei siis mitään valitettavaa. Erityisesti muistan tältä päivältä kolme kivaa lapsiasiakasta. Kaksi poikaa kävivät keskenään korutarvikeostoksilla ja olipa mukava vaihtaa kokemuksia. Esittelin muutaman idean. Voiko kauppias parempaa palkkaa saada, kuin minä tänään. Tyttö oli aikuisten kanssa tullut lättähatulla Turusta Uuteenkaupunkiin. Tällainen mahdollisuus järjestetään kerran kesässä, kahtena päivänä on mahdollisuus – jos ehtii ennen kuin liput on loppuunmyyty – muutaman tunnin ajan tutustua kaupunkiimme. Tunnelma junassa oli kuulemma ollut kiva.
Niin, seurustelin tämän tytön kanssa niitä näitä ja hän lupasi tulla minulle kauppa-apulaiseksi. Palkka olisi kuulemma kaksi euroa päivässä ja ruoka, ehdottomasti pitää tarjota ruokaa! Hei-heit huikattuaan hän palasi vielä takaisin ja paljasti salaisuuden; ”Tämä on paras kauppa ikinä!” Eipä tarvittu kummosia markkinointikikkoja….
Muistaakseni en ole näyttänyt tätä ihastusta herättänyttä kukka-asetelmaa vielä täällä:
Yritin löytää ruostunutta ämpäriä, mutta sellaista ei löytynyt, mutta sen sijaan löytyi tällainen keinonahkainen kassi, ehkä 50-luvulta. Pelargia ei taida ymmärtää, että kassissakin voisi kasvaa, se ei voi oikein hyvin, vaikka ensin olikin kauniisti kukassa.
Pellavasydämen fani löytyi
Viime kirjoituksessani ihmettelin lukijan innostusta ja jaksamista blogini seurassa. Hetikohta hän ilmoittautui ja olenkin ikionnellinen saamastani viestistä. Tämän verran kerron hänen motiiveistaan eli syy lukumaratooniin:
käsityöt
samantyyliset sairaudet
elämässä ei ole päässyt helpolla, mutta periksi ei ole annettu = elämänasenne
yksityisyrittäjyys
Ja se tunnin tauko ei kuulemma ollut ruokatauko vaan sauna.
Päivän työasu
Tytär kotiutui viikonlopuksi, kuulemma aurinkoa ottamaan. Ja onhan se kivampaa, jos opiskelijakämpässä on liki 30 astetta lämmintä, maata suojaisassa pihassa. Tänään taisimme ensimmäisen kerran grillata. Ei kun siis mieheni grillasi ja tarjoili terassille. Siinä nautiskellessamme totesin, että ihan kuin mökillä olisi. Naapurit taisivat olla lomalla, täysin hiljaista ja puutarhakin suojaa joka suunnasta, joten kukaan ei näe, mitä touhuamme. Uimamahdollisuus vaan puuttuu.
Tytär otti kuvan tämän päiväisestä työasustani. Kerrankin laitoin hameen päälle. On se kyllä lihavalla ehdottomasti pukevampi kuin housut. Vai mitä tykkäätte?
 |
| Hameen helma on epäsymmetrinen |
 |
| Esittelen myöhemmin takanani olevan aarteen |
 |
||||||
Tämä pusero on kiva, no vähän ehkä pitkä hameen kanssa. Siinä on nepparit niskassa ja taskut. Ei taskut eivät ole niskassa vaan lantiolla. Vaikka taskut ovat käytännölliset olemassa, yleensä vaatteissani ei niitä ole, ja nämä ovat myös lähes vaaralliset. Taskut on juuri siinä kohdassa, että kyynärsauvoja pitelevät käteni osuvat niihin ja jos en ole tarkkana, siinä voisi käydä hassusti.
Nyt kepit on tahallaan heitetty maahan. On kiva joskus olla muka ilman keppejä….Voisit joskus kokeilla, millaista minun on ripustaa pyykit narulle. Ota seisoma-asento ja pysy siinä liikkumatta yhtään mihinkään, koska et voi ottaa askeltakaan. Tasapainoile, kumarru ottamaan pyykit, ravistele, ripusta, etsi pyykkipojat – etkä saa yhtään horjahtaa!
Huomenna taidamme lähteä Raumalle pitsiviikkojen loppuja katselemaan. Monet tapahtumat ovat sunnuntaina jo ohi, mutta ehkä sieltä vielä jotain kivaa löytyy?
Pellavasydämen Mervi