Lupasin näyttää Tampereen käsityömessujen ostokseni. Tässä ovat korut. Tosi harvoin käytän kultaisia koruja, yleensä vain hopeakoruja. Tykkään kovasti vanhoista aterimista tehdyistä koruista ja kun niitä oli tarjolla, niin minähän ostin het useamman!
Kaikki nuo kolme sormusta ovat säädeltäviä, eli niitä voi käyttää missä sormessa vain. Isoin sormus on hopeaa, kaksi muuta (sormissa olevat) taas alpakkaa. Korvikset ovat alpakkaa, mutta koukut hopeaa. Kaulakorun materiaalia en muista, mutta tod.näk. alpakkaa, koska maksoi vain 10 euroa.
Tämä on oikein harakka-koru. Kiiltää ja kilisee. Erottuuhan se kuvasta, että on tehty vetoketjun päistä? Tämä on aika huomiota herättävä rannekoru, ei ehkä ihan kauppareissulle taida sopia? Mutta minä kyllä tykkään näyttävistä koruista.
Näyttävistä koruista puheenollen – tässä on myös sellainen. Ison ihmisen päällä ei mitkään pienet piiperrykset näytäkään yhtään miltään. Pitää olla kokoa ja näköä!
Kuvasta ei varmaankaan huomaa, että tuo nyöriosuus on tehty paperinarusta. Myyjänä oli pariskunta ja mies kuulemma tekee punontatyön ja rouva sitten etsii nuo metalliosat. Aika hupaisan näköistä se oli, kun mies näpräsi vaaleanpunaisen laitteen kanssa. He ovat kuulemma Amerikasta asti hommanneet laitteensa, mutta minä bongasin samantyyppisen messuilta. Tällä ei saa yhtä isoa (eli paksua) nyöriä tehtyä, mutta ehkä se pienempikin piisaa? Kuinka moni on tehnyt tällaista? Ennen vanhaan sama idea toteutettiin naulaamalla lankarullan päähän nauloja.
