Pitkästä aikaa kävimme kylässä. Tuttu pariskunta ja muutkin vieraat, mutta koti oli uusi, jossa emme olleet ennen käyneet. Aina se sama juttu. Kun pääsee kotiin, alkaa miettiä muutoksia.
Muutama postaus sitten kerroinkin meidän olohuoneen verho-ongelmasta. Vierailemassamme kodissa oli aivan samanlaiset ikkunat, mutta ratkaisu erilainen. Meillä on yhtenäinen verhotanko, johon saa jopa kolmet verhot päällekkäin eri kiskoon.
Nyt haluaisinkin erilliset verhot jokaiseen ikkunaan. Mutta sitten pitäisi ottaa pois tuo tankosydeemi, joka oli sentään aika kallis sijoitus. Raskiiko sellaista pois heittää? Hmmm….
On kiva käydä aivan erilaisissa kodeissa, saada ideoita ja innostua itsekin muuttelemaan totuttuja kuvioita. Loppujen lopuksi kuitenkin aina joutuu toteamaan – ei kun siis saa todeta – että oma koti kullan kallis. Meidän koti on meidän näköinen. Yhtä persoonatonta kuin joku hotelliasuminen on, olisi asua kodissa, jossa tavarat eivät muistuttaisi omasta menneisyydestä. Meillä arvostetaan muistoja ja vanhoja tavaroita. En ikimaailmassa voisi kuvitella asuvani kodissa, jossa kaikki olisi uutta. En kyllä täysvalkoisessakaan. Enkä kyllä taitaisi kestää retrosisustustakaan. Enkä mustaa. Enkä….
Olen muuten useinkin havainnut sisustuslehdissä, -ohjelmissa tai -blogeissa että esimerkiksi makuuhuoneesta halutaan HOTELLIMAINEN. En ymmärrä sellaista lainkaan. Minusta hotellihuoneet ovat nimenomaan persoonattomia. Ehkä tuolla termillä kuitenkin tarkoitetaan ylellistä?
Yllätykseni itsellenikin tänään tartuin meidän makuuhuoneen haasteeseen. Onnistuin kuin onnistuinkin kiipustamaan keittiöjakkaralla verhotangon lähettyville ja vaihdoin pitsiverhot talvisempiin. Siinä samassa lähti useampi taulu, mutta seinään kyllä jäi jäljet. Arvatkaas, mihin se johtaa? No uusiin tapetteihin tietysti! Saas nähdä….
Pienikin muutos virkistää, mutta kyllä tuo huone kaipaa isompaa reformia. Niin vanhanaikaista.
Mitään muuta joulukoristelua meillä ei vielä ole, muuta kuin että tänään mieheni (perinteisesti) ripusti joulukyntteliköt ikkunoihin. Samat kynttilät, juuri samoihin paikkoihin. Tuttua ja turvallista.
Mervi