Eilen tuli parin hoitajan kanssa keskustelua näin hienosta aiheesta.
Keskustelu kuitenkin kulki paljon proosallisimmin termein. Lähtökohtana oli aamupesut ja suihkutukset. Kerroin ”tytöille” että olen niin vanha ja niin monet vuosikymmenet ollut sairaalassa hoidettavana, että minuun on iskostunut vanhakantainen systeemi – hoitajat sanoo mitä tehdään milloinkin: nyt mennään suihkuun, nyt pestään hampaat, nyt jumpataan jne. Nämä nuoret, uudenaikaisen koulutuksen saaneet hoitajat taas kysyvät minulta, haluanko, milloin haluan….ja minä olen hämilläni. Yleisin vastaus on, että ”ihan miten vaan parhaiten sopii.” No, katsotaas kun olen täällä vielä muutaman viikon ollut, kuinka määräilevä musta tulee? Vilpittömästi voin sanoa, että tällä osastolla hoidetaan hyvin ja potilasta kunnioittaen. Kaikki pyynnöt pyritään toteuttamaan.
Yksi iso asia kuitenkin on, mihin potilaan itsemääräämisoikeus ei valitettavasti yllä, ja se on hoitopaikan valinta. Terveyskeskustasolla on uuden lain mukaan tähän mahdollisuus, mutta erikoissairaanhoitoa se ei koske.
Niinpä minun on suostuttava menemään Tyksiin taas kerran koekaniiniksi, vaikka kaikki aikaisemmat kolme tekonivelleikkausta ovatkin epäonnistuneet. Käsittääkseni leikkaava lääkäri ei ole ennen laittanut erkoisniveltä, joka minulle tulee – näin hän ainakin sanoi, kun keskustelimme tästä ”viimeisestä oljenkorresta”. Tottakai jokaisen on päästävä tekemään myös se ensimmäinen harjoittelu, mutta en vain haluaisi olla se kohde.
Osaatko sinä suhtautua terveyden/sairaudenhoitoon niin, että sinulla on potilaan itse- määräämisoikeus? Lapsilleni olen minäkin yrittänyt opettaa, että ”vaadi, sinulla on oikeus, henkilökunta on siellä sinua varten” mutta itsessäni joudun usein diagnotisoimaan kiltin tytön syndrooman. mervi