Ostin Intian reissulla jostain basaarista kauniin puseron. Mukanani oli mittanauha ja tarkistinkin, että rinnanympärys on tarpeeksi. Muuten en puseroa sovittanut. Koska rakastan sinistä, tämä oli – ja on – mielestäni kaunein Intiassa näkemistäni asuista. Kotona vaatteen lähempi tarkastelu osoitti, että työn jälki oli kehnoa, mutta mitäpä halpaan hintaan voisi muuta olettaakkaan. Pusero vaati siis pientä korjausta.
Sivuilla on halkiot, mikä on sinänsä hyvä asia. Mutta tässä tapauksessa halkio nousi liian ylös ja paljasti ihoa siinä määrin, että minua se häiritsisi.
Päätin ommella halkioon kiilat. Valitsin hiukan joustavaa trikoota ja koska samansävyistä sinistä ei löytynyt varastoistani, päädyin valkoiseen.
Piirsin oikein kaavan (hyvä minä!) ja leikkasin kappaleet. Saumuroin ne ympäriinsä.
Olen tällaista ennenkin tehnyt ja tiesin, että alareuna alkaa helposti repsottaa, kun materiaalit on erit. Niinpä ompelin alareunan taitteeseen joustamattoman nauhan. ERITTÄIN HYVÄ! Näin ommel ei jousta ja reuna on napakka. Sitten van neulasin kiilan paikoilleen ja ompelin päältä. Koska sininen kangas on joustamatonta, tuli ompeleestä hyvä, joustamaton.
Olen oikein tyytyväinen lopputulokseen.
Sopiva pusero kesään ja niin kaunis!
Pellavasydämen Mervi