Olipa jännittävät pari päivää. Palatessani viikko sitten Kankaanpään kuntoutuslaitoksesta aloin tuntea lieviä flunssan oireita. Outoa, sillä on mennyt monta, monta vuotta ilman ainuttakaan flunssaa. Jos hiukankin nenä vuotaa tai kurkku on kipeä, otan pakasteesta mustaherukoita ja syön pienen rasiallisen. Niin nytkin. Vähän hunajaa makeudeksi.
Sitten kaulalleni ilmestynyt ihottuma alkoi levitä ja vähän vitsillä kävin katsomassa, kuuluuko ihottuma koronan oireisiin – no juu! No sitten tietysti mietin kaikki muutkin oireet ja alkoi tuntua epätodelliselta. Yleensä varmistan mielipiteeni viisaalta siskoltani ja kun hän oli ehdottomasti sitä mieltä, että pitää soittaa koronainfoon, niin soitin.
Tarviitko sairaslomatodistuksen – en, oletko terveydenhoito- tai opetusalalla – en, kuumetta – ei, yskää – ei, nuhaa – juu, kurkkukipua – juu, huono olo – juu, rintakipua – ei, hengenahdistusta – ei, ripulia – juu, mutta sitä on aina…. Pitkä lista kysymyksiä ja lopulta tuomio, ”kyllä minä sinut nyt koronatestiin laitan”. Ja sitten alkaa karenssi tulokseen asti.
Uudessakaupungissa olisi pitänyt odottaa maanantaihin (soitin perjantaina) mutta Tyksin drive-in testiin pääsisi huomenaamulla. Valitsin sen.
Onhan se kamalaa miettiä, mitä positiivinen testitulos merkitsisi, vaikka olinkin lähes varma, että kyseessä on ”vain” flussanpoikanen. Mutta kun tässä on kauppa ja sen asiakkaat, työntekijä, avustajat, riskiryhmäläinen puoliso ja kaikki muut, jotka olisin altistanut.
Aamutuimaan ajelimme siis Turkuun ja mitä lähemmäs päästiin, sitä enemmän alkoi jännittää. Sekin, että sattuuko? Joku kun oli somessa kuvaillut toimenpiteen niiiiiin hirveäksi.
Parkkihallissa homma oli hallussa: hyvät opasteet, että maalaisetkin osaa käyttäytyä ja erittäin ystävällinen hoitaja, joka osasi homman. Vähän vain kirpasi ja kyyneleet nousi silmiin, mutta se kuulemma kuuluu asiaan. Ihan mitätön tunne. Paluumatkalle saimme ohjeet karanteenista.
Tottakai kävin omakannassa vähän väliä ja yllätys, yllätys, jo iltapäivällä oli tullut tulos: negatiivinen. Nyt voin siis sairastaa vain flunssaa. Ja oikeastaan – oireet hävisivät melkein samantein. Kummasti vaan paleltaa heti kun kesä meni ohi. Mun tavallinen talvifiilis. Pitää taas kaivaa sähkölämpöpeitto esille.
Olo on yhtäkkiä ihan hirveen helpottunut. Kyllä vaan tavallinen arki on mukavaa.
Mervi